Oma elämäkertani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oma elämäkertani
My Autobiography
Alkuperäisteos
Kirjailija Charles Chaplin
Kieli englanti
Genre omaelämäkerta
Kustantaja Simon & Schuster
Julkaistu 1964
Suomennos
Suomentaja Seere Salminen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1964
Sivumäärä 475
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Oma elämäkertani (My Autobiography) on Charles Chaplinin tekemä muistelmateos. Se ilmestyi 1964 Simon & Schusterin kustantamana.

Chaplin oli alkanut muistelmiensa kirjoittamisen saatuaan valmiiksi elokuvan Kuningas New Yorkissa. Hän kertoi 1960 Ian Flemingille, että hänellä oli jo 500 sivua valmiina eikä olisi enää kuin parisenkymmentä sivua kirjoittamatta. Kirjoitustyö vei kuitenkin vielä kolmen vuoden ajan.[1] Oma elämäkertani ilmestyi 1964, ja sen ensimmäinen painos oli 80 000 kappaletta. Chaplinin kerrotaan saaneen puoli miljoonaa ennakkona kirjan brittiläisistä ja yhdysvaltalaisista julkaisuoikeuksista. Neuvostoliittolainen Izvestija puolestaan lahjoitti hänelle neljä kiloa kaviaaria korvauksena siitä, että sai julkaista tuhat sanaa teoksesta.[2]

Arvostelijat olivat lähes yksimielisiä Chaplin kirjasta. Se sai kehuja sen ensimmäisistä yhdestätoista luvusta. Lukuja oli kaikkiaan 31. Hänen kirjoitustyyliään pääsääntöisesti kehuttiin, ja hänen ilmaisunsa on eloisaa. Lapsuuden kertomuksien totuudenmukaisuutta tosin epäiltiin, sillä ne olivat joidenkin kriitikkojen mukaan dickensilaisen värikkäitä ja traagisia. Monet olivat kuitenkin pettyneitä kirjan loppuosaan, sillä Chaplin kuvasi niissä turhan paljon omaa seuraelämäänsä ja tuntemiaan kuuluisuuksia. Kriitikot olsiivat halunneet lukea enemmän hänen elokuvatyöstään.[2]

Oma elämäkertani ja David Robinsonin kirjoittama Chaplin – elämä ja elokuvat olivat Richard Attenboroughin ohjaaman Chaplin-elokuvan pohjalla.[3]

  • Robinson, David: Chaplin – elämä ja elokuvat. Suomentanut Lehtonen, Reijo. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3306-2
  1. Robinson, s. 692.
  2. a b Robinson 696–697.
  3. Kempley, Rita: ‘Chaplin’ 8.1.1993. The Washington Post Company. Viitattu 17.9.2012. (englanniksi)