Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Søren Kierkegaardin opinnäytteen kansilehti vuodelta 1841.

Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates (”Ironian käsitteestä Sokratesta alituisesti silmällä pitäen”) on Søren Kierkegaardin maisterinväitös, joka valmistui Kööpenhaminan yliopistolle vuonna 1841. Teos on Kierkegaardin kolme vuotta kestäneen laajan Sokratesta koskeneen tutkimustyön tulos, ja siinä aihetta käsitellään sellaisena kuin se näyttäytyy Ksenofonin, Aristofaneen ja Platonin teoksissa.

Kierkegaardin opinnäyte käsittelee ironiaa ja erityisesti sokraattista ironiaa. Ensimmäisessä osassa Kierkegaard katsoo Aristofaneen kuvauksen Sokrateesta näytelmässään Pilvet olevan oikeellisin kuva tästä filosofista. Siinä missä Ksenofon ja Platon esittivät Sokrateen vakavamielisesti, Kierkegaard katsoi Aristofaneen ymmärtäneen parhaiten sokraattiseen ironiaan sisältyneen monisyisyyden. Lisäksi Kierkegaard käsittelee Sokrateen ajatusta omasta daimonionistaan sekä filosofin saamaa tuomiota.

Lyhemmässä toisessa osassa Kierkegaard vertaa sokraattista ironiaa oman aikansa ironiatulkintoihin. Hän analysoi 1800-luvun merkittävien kirjailijoiden ja filosofien teoksia, mukaan lukien J. G. Fichte, Friedrich Schlegel ja G. W. F. Hegel.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:On the Concept of Irony with Continual Reference to Socrates