Oktonaari
Oktonaari (lat. octonarius) eli oktapodia (m.kreik. ὀκτάπους, oktapūs, ”kahdeksanjalkainen”) on runomittojen tyyppi, jossa säe koostuu kahdeksasta runojalasta. Nimitykset ovat peräisin antiikin kreikkalaisesta metriikasta ja roomalaisesta runoudesta.[1] Mitta tunnetaan yleisimmin latinalaisperäisellä nimellään.
Jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa, joissa metron koostuu kahdesta jalasta, oktonaari vastaa käytännössä tetrametria. Muissa eli monopodiamitoissa oktonaari on sama kuin oktametri.
Oktonaarimittoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaisen runouden oktonaarimittoja ovat muun muassa (
= lyhyt tavu, 
= pitkä tavu, 
= anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1]
Jambinen oktonaari (ja8)
- Säe koostuu kahdeksasta jambijalasta eli neljästä jambimetronista. Vastaa paljolti jambista tetrametria, mutta on joustavampi, sillä useampi lyhyt tavu voidaan korvata pitkällä.
, | ,
|| , | ,
Trokeinen oktonaari (tr8)
- Säe koostuu kahdeksasta trokeejalasta eli neljästä trokeemetronista. Lähellä trokeista tetrametriä, josta kuitenkin puuttuu yleensä viimeinen tavu.
- , | , || , | ,
Anapestinen oktonaari (an8) eli anapestinen tetrametri
- Säe koostuu kahdeksasta anapestijalasta eli neljästä anapestimetronista.
- , | , || , | ,
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Boldrini, Sandro: Prosodie und Metrik der Römer, s. 109–110, 116–117, 122. (Teubner Studienbücher. Kääntäjä Bruno W. Häuptli) Walter de Gruyter, 1999. ISBN 3110953331 Teoksen verkkoversio.