Ogonimaa

Ogonimaa on etnisen vähemmistökansan, ogonien, kanta-alue Nigeriassa, Nigerjoen suistoalueella, Riversin osavaltiossa. Ogonimaa kattaa lähes 1000 neliökilometriä osavaltiosta. Alue muodostuu neljästä paikallishallintoalueesta: Eleme, Gokana, Khana ja Tai. Ogonimaan pääkaupunki on nimeltään Bori. Ogonimaan asukasluku on lähes 832 000. Ogonikansasta suurin osa on elinkeinoltaan viljelijöitä ja kalastajia. Perinteiset elinkeinot ovat kärsineet öljyntuotannon aiheuttamasta ympäristön saastumisesta.

Ogonien kansanliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ogonit ovat Nigerin suistoalueella yli 500 vuotta elänyt, syrjitty vähemmistökansa. 1950-luvulla öljy-yhtiö Shellin toimesta alkanut öljynetsintä ja -tuotanto on aiheuttanut alueella vakavia yhteiskunnallisia-, ympäristö- ja terveysongelmia. Suhteessa öljyntuotannon aiheuttamiin ongelmiin, Ogonit eivät ole mielestään saaneet riittävää korvausta öljy-yhtiöiden valtaamista maa-alueista.

Vuonna 1990 perustettu ogonien kansalaisliike ”The Movement for the Survival of the Ogoni People (MOSOP)” on vaatinut ogoneille oikeudenmukaisuutta ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan liittyvissä asioissa ogonien oikeudenmukaisuusjulistuksella, Ogoni Bill of Rights (OBR). Julistus listaa Ogonien huoliksi öljyn aiheuttaman kärsimyksen, hallinnollisen laiminlyönnin, sosiaalipalveluiden puutteen, sekä poliittisen syrjinnän.

MOSOP:n väkivallattoman vastarinnan myötä Shell päätti vetäytyä ogonimaalta alkuvuonna 1993. Toukokuussa 1993 Shellin alihankkija alkoi Nigerian armeijan turvaamana rakennuttaa alueelle öljyputkea. Ogoninaisten järjestämiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin Shellin palkkaamat aseistetut joukot vastasivat avoimella asetulituksella. Tapauksesta seurasi protestimarsseja ja uusia konflikteja. Vuonna 1994 Nigerian hallitus määräsi suuren mittaluokan sotilasoperaation, jossa lukuisat ogonit menehtyivät. Toukokuussa 1994 neljä ogonijohtajaa murhattiin Gokanan kuningaskunnassa. Ken Saro-Wiwa, Ledum Mitee ja muita MOSOP:n johtajia pidätettiin syytettynä osallisuudesta murhiin. Johtajat olivat pidätettyinä kahdeksan kuukautta ilman virallisia syytteitä, kunnes joutuivat sotilasjohdon pitämään erityisoikeudenkäyntiin. Pidätysaikana syytetyiltä evättiin yhteydenpito asianajajiin, terveydenhuoltoon ja perheisiinsä. Kansainväliset tarkkailijat ilmaisivat epäilevänsä oikeudenkäynnin reiluutta. 31.10.1995 syytetyt tuomittiin kuolemaan. Huolimatta kansainvälisen yhteisön lukuisista vetoomuksista, syytetyt teloitettiin 10.11.1995.