Nystypaju
| Nystypaju | |
|---|---|
 Villapaju (Salix lanata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | lanata |
| Alalaji: | glandulifera |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Salix lanata ssp. glandulifera |
|
Nystyvillapaju eli nystypaju (Salix lanata ssp. glandulifera, syn. Salix glandulifera) on pajupensas, joka luokitellaan villapajun (Salix lanata) alalajiksi. Se kasvaa enintään metrin korkeaksi. Pensaan haarojen ja usein vuosikasvainten tyviosat ovat kaljuja, villapajulla ne ovat kokonaan villakarvaisia. Nystypajun korvakkeet ovat isoja, herttamaisia, suippoja ja nystylaitaisia, villapajun korvakkeet ovat pieniä ja nystyttömiä. Lehtilavat ovat soikeita tai vastapuikeita, nystylaitaisia, korkosuonettomia, päältä vihreitä ja alta harmaita.
Nystypajua esiintyy Suomen alueella harvinaisena pohjoisessa Inarin Lapissa. Villapajun ja nystypajun välimuodot ovat nystypajua yleisempiä. Villapaju on myös yleisesti risteytynyt kalvaspajun kanssa. Suomen uhanalaisluokituksessa nystypaju on harvinaisuutensa takia vaarantunut laji (VU).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
- Rassi, Pertti, Hyvärinen, Esko, Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.