Nykyaika (elokuva)
| Nykyaika | |
|---|---|
| Modern Times | |
 |
|
| Ohjaaja | Charles Chaplin |
| Käsikirjoittaja | Charles Chaplin |
| Tuottaja | Charles Chaplin |
| Säveltäjä | Charles Chaplin |
| Kuvaaja |
Roland Totheroh Ira H. Morgan (käännä suomeksi) |
| Leikkaaja | Charles Chaplin |
| Tuotantosuunnittelija | Charles D. Hall |
| Pääosat |
Charles Chaplin Paulette Goddard Henry Bergman Tiny Sandford |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta |
5. helmikuuta 1936  12. huhtikuuta 1936 |
| Kesto | 87 min (1t 27min) |
| Alkuperäiskieli | mykkä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Nykyaika (Modern Times) on vuonna 1936 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti Charles Chaplin, joka myös näytteli elokuvan pääosan. Elokuva on Chaplinin kannanotto pienen ihmisen puolesta koneistumista ja modernisaatiota vastaan, sillä Chaplinin mielestä koneet ja teollisuuden tehostamispyrkimykset olivat syyllisiä joukkotyöttömyyteen ja lamaan. Elokuvan myötä Chaplin jätti jäähyväiset rakastetulle tavaramerkilleen ja alter egolleen kulkurihahmolle, joka oli nostanut hänet suurten ohjaajien ja näyttelijöiden joukkoon. Nykyaika on Kultakuumeen (1925) ohella Chaplinin tunnetuimpia elokuvia.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulkuri työskentelee liukuhihnatyöntekijänä Electro Steelin tehtaalla, missä työntekijöiltä vaaditaan erittäin nopeaa työskentelyä ja johtaja yrittää yhdistää työnteon jopa lounastaukoon. Kulkuri saakin hermoromahduksen ja joutuu mielisairaalaan. Päästyään sairaalasta häntä luullaan väärinkäsityksen vuoksi työväenmarssin johtajaksi ja hän joutuu vankilaan. Vankilassa Kulkurin elinolot ovat hyvät, mutta kun hän sattuu taltuttamaan vankilakapinan hänet päästetään vapaaksi hyvän käytöksen takia.
Kulkuri ei haluaisi lähteä vankilasta, jota pitää kotinaan, vaan yrittää joutua pidätetyksi ja uudelleen vankilaan. Hän törmää köyhään ja orpoon tyttöön, joka on saatu kiinni leivän varastamisesta. Tytön isä on hiljattain kuollut ja tyttö pakenee sosiaaliviranomaisia, jotka haluavat sijoittaa hänet orpokotiin. Kulkuri yrittää ottaa tytön rikoksen niskoilleen, mutta todistaja kertoo tytön olleen syyllinen ja Kulkuria ei pidätetä. Kulkuri päätyykin varastamaan ruokaa ravintolasta ja vihdoinkin onnistuu saamaan itsensä pidätetyksi. Poliisiautossa hän kohtaa jälleen tytön, ja kun auto kolaroi, he karkaavat yhdessä. Kulkuri ja tyttö alkavat unelmoida keskiluokkaisesta elämästä. He asettuvat kaupungin laidalla sijaitsevaan talonhökkeliin ja Kulkuri yrittää parhaansa mukaan hankkia töitä esimerkiksi tavaratalosta ja tehtaasta, mutta epäonnistuu aina töissään ja joutuu pidätetyksi tehdastyöntekijöiden lakon aikana. Lopulta tyttö saa kuitenkin töitä tanssijana ravintolasta.
Vapauduttuaan Kulkuri saa myös töitä samasta ravintolasta kuin tyttö "laulavana tarjoilijana". Hänellä on vaikeuksia tarjoilijana, mutta asiakkaat innostuvat hänen siansaksaa ja pantomiimia yhdistävästä lauluesityksestään. Poliisi kuitenkin saapuu paikalle haluten pidättää sosiaalityöntekijöiltä paenneen tytön, ja parivaljakon on jätettävä ravintola. He päätyvät lopulta työttöminä ja asunnottomina pölyisen tien laitaan. Kohtalostaan huolimatta he kävelevät toiveikkaina ja iloisina kohti aamunkoittoa.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Charles Chaplin | … | Kulkuri |
| Paulette Goddard | … | Tyttö |
| Henry Bergman | … | Kahvilan omistaja |
| Chester Conklin | … | Mekaanikko |
| Allan Garcia | … | Terästehtaan johtaja |
Äänitekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chaplin, joka ei ollut tehnyt aiemmin äänielokuvia, päätti tehdä Nykyajassa äänikokeiluja, vaikka oli sitä mieltä, että "kulkurihahmon ei pitäisi koskaan puhua". Elokuvassa on normaali synkronoitu ääniraita, mutta sitä käytetään pääasiassa tehosteisiin - ei juurikaan dialogiin. Puheosuudet (muutamaa pätkää elokuvan alusta lukuun ottamatta) ovat mykkiä, mutta sähköiset äänenlähteet, kuten kaiuttimet, pillit, valvontamonitorit, taustamusiikki ja automaattisen syöttölaitteen mainososuus, kuuluvat ääniraidalta. Muutoin käytetään edelleen mykän elokuvan keinoja - pantomiimia ja välitekstejä. Elokuvan loppupuolen ravintolakohtauksessa Chaplinin ääni kuullaan ensimmäistä kertaa valkokankaalla, kun kulkurihahmo esittää laulun, jonka sanat hän on unohtanut. Kyseisestä laulusta, samoin kuin myös elokuvan lopussa kuultavasta "romanssiteemasta" (sittemmin Smile, suom. Hymy), tuli myöhemmin tunnettu hitti-iskelmä.
Vastaanotto ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa elokuvan työläisten kurjuuden kuvaus herätti kritiikkiä ja epäilyjä Chaplinin vasemmistolaisuudesta tai kommunistisympatioista, mutta se menestyi erinomaisesti ympäri maailmaa. Vaikka elokuva on Chaplinin ensimmäinen avoimen poliittinen elokuva, Nykyajan loistava komiikka, rytmiikka ja yleisinhimillinen ote saavat nykykatsojan unohtamaan mielleyhtymät 1930-luvun lamakauteen.
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Nykyaika oli mukana heistä kahdenkymmenen listalla[2]. Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Nykyajan kaikkien aikojen 12. parhaaksi komediaksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.filmgoer.fi/arvostelut/m/modern_times/index.html
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nykyaika Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Nykyaika Filmsiten sivuilla (englanniksi)