Numancia (1863)
| Numancia | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne |
| Kölinlasku | 22. huhtikuuta 1862 |
| Laskettu vesille | 19. marraskuuta 1863 |
| Palveluskäyttöön | 17. joulukuuta 1864 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1912 |
| Loppuvaihe | uponnut hinattaessa 17. joulukuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 7 305 t |
| Pituus | 95,6 m |
| Leveys | 17,3 m |
| Syväys | 7,7 m |
| Koneteho | 3 770 ihp |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 561 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 40 × 68 naulan tykkiä |
Numancia oli Espanjan laivaston vuonna 1863 vesillelaskettu ironclad.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Forges et Chantiers de la Méditerranéelta Ranskasta, missä köli laskettiin 22. huhtikuuta 1862. Alus laskettiin vesille 19. marraskuuta 1863 ja valmistui 17. joulukuuta 1864.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen Toulonissa ja se teki neitsytmatkansa Toulonista Cartagenaan, jonne alus saapui 20. joulukuuta 1864. Jouluaattona Casto Méndez Núñez vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus siirrettiin Cadiziin koeajoihin, missä se oli tammikuun. Alus lähti 4. helmikuuta 1864 Etelä-Amerikkaan, missä Espanjan suhteet entisiin siirtomaihin olivat heikenneet. Alus sai määräyksen purjehtia Magalhaesin salmen kautta Chileen ja Peruun ja tilanteen rauhoituttua palata Espanjaan Hyväntoivonniemen reittiä.[1]
Alus ankkuroitui 13. helmikuuta San Vicente de Cabo Verdeen hiilestämään ja 13. maaliskuuta alus saapui Montevideossa. Hiilestettyään alus jatkoi Magalhaesin salmeen yhdessä hiiltäkuljettavan Marquée de la Victorian saattamana. Alus saapui 14. huhtikuuta Port Hambreen, jossa se odotti myrskyssä eroon joutunutta hiilialusta. Hiilialus saapui kaksi päivää myöhemmin, minkä jälkeen hiilestettiin. Numancia jatkoi 19. huhtikuuta matkaansa Tyynellemerelle.[1]
Alus saapui 26. huhtikuuta Valparaisoon. Kuunari Vencedoralta saamiensa tietojen jälkeen alus ei ankkuroitunut, vaan jatkoi heti matkaansa Callaoon kohdatakseen amiraali Parejan johtaman laivueen. Numancia saapui 5. toukokuuta Callaoon liittyen Tyynenmeren laivueeseen. Perun vallankumouksen vuoksi alus lähti 5. joulukuuta 1865 hinaten Marqués de la Victoriaa Callaosta Calderaan Chileen, jossa se kohtasi Berenguelan ja Villa de Madridin. Alukselle toimitettiin tieto Papudon taistelusta, jossa Chilen laivaston Esmeralda valtasi Covadongan. Valtauksen seurauksena amiraali Pareja teki itsemurhan, minkä seurauksena Méndez Núñezista tuli laivueen komentaja.[1]
Vuonna 1873 ensimmäisessä karlistisodassa kantonalistit aloittivat kapinan perustaen ensimmäisen tasavallan. Kapinalliset valtasivat 12. heinäkuuta Cartagenan, jonka satamassa oli pääosa Välimeren laivueen aluksista kuten Méndez Núñez, Vitoria, Numancia ja Tetuán. Saksan keisarikunnan ja Britannian kuninkaallisen laivaston alukset SMS Friedrich Carl ja HMS Swiftsure valtasivat Vitorian ja puurunkoisen höyryfregatin niiden uhattua ampua Almeiraa ellei lunnaita makseta. Vallatut alukset luovutettiin 26. syyskuuta hallituksen joukoille.
Elokuussa Méndez Núñez ja Numancia hyökkäsivät Alicantea suojaavia rannikkolinnakkeita vastaan, jolloin alukset vaurioituivat lievästi. Kaikki kapinallisten valtaamat kolme ironcladia Méndez Núñez, Numancia ja Tetuán lähtivät 11. lokakuuta merelle, jossa ne kohtasivat pienen Vitorian suojaaman hallituksen saattueen lähellä Cartagenaa. Seuranneessa taistelussa hallituksen joukot pyrkivät välttämään kapinallisten hallussa olleiden alusten upottamista, jolloin ne pitivät yllä riittävää välimatkaa. Méndez Núñezin miehistöstä sai kuitenkin kolmetoista henkeä surmansa ja 49 haavoittui. Hallituksen joukot saartoivat 23. lokakuuta Cartagenan, joka antautui 12.-13. tammikuuta 1874.
Alus sijoitettiin 18. joulukuuta 1912 poistolistalle. Kuninkaallisella määräyksellä 6. maaliskuuta 1913 mahdollistettiin aluksen käyttö orpokotina. Alus oli laiturissa La Carracassa kunnes se myytiin vuonna 1915 Bilbaoon romutettavaksi. Alus lähti 2. marraskuuta 1916 hinattuna Cadizista, mutta kova aallokko pakotti aluksen palaamaan satamaan. Hieman myöhemmin yritettiin hinausta uudelleen, mutta myrsky pakotti hakemaan suojaa Setubalista. Aluksen ankkurivaijeri katkesi ja alus ajautui matalikolle, missä se katkesi 17. joulukuuta 1916.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Pastor y Fernandez de Checa, M.: The Spanish Ironclads Numancia, Vitoria, and Pelayo Part III - Pelayo. (Revista General de Marina vol 174 (March 1968) pp. 280-298) F.P.D.S. News Letter, 1976, IV. vsk, nro 1. Ohio: F. P. D. S.. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: EI |
Espanjan laivaston ironcladit | Seuraaja: Tetuán |