Numancia (1863)
| Numancia | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne-sur-Mer |
| Kölinlasku | 22. huhtikuuta 1862 |
| Laskettu vesille | 19. marraskuuta 1863 |
| Palveluskäyttöön | 17. joulukuuta 1864 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1912 |
| Loppuvaihe | uponnut hinattaessa 17. joulukuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 7 305 t |
| Pituus | 95,6 m |
| Leveys | 17,3 m |
| Syväys | 7,7 m |
| Koneteho | 3 770 ihp |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 561 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 40 × 68 naulan tykkiä |
Numancia oli Espanjan laivaston vuonna 1863 vesillelaskettu ironclad.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin 15. huhtikuuta 1862 Forges et Chantiers de la Méditerranéelta Ranskasta, missä köli laskettiin 19. syyskuuta. Verloquen suunnittelema alus laskettiin vesille 19. marraskuuta 1863 ja valmistui 17. joulukuuta 1864. Aluksen valmistuskustannukset olivat 8 322 252 pesetaa.[1]
Aluksen uppouma oli 7 500 tonnia. Sen pituus oli 96,08 metriä, leveys 17,34 metriä ja syväys 7,90 metriä. Miehistötarve oli 560-700 henkeä. Aluksen höyrykone ja kahdeksan kattilaa tuottivat nimellisesti 1 000 hevosvoimaa. Nelilapaisen pronssipotkurin halkaisija oli 6,5 metriä. Aluksen nopeus oli 12-14 solmua ja koeajoissa saavutettiin 13 solmua. Aluksen varastoissa oli 1 100 tonnia hiiltä, mikä mahdollisti 3 482 merimailin toimintamatkan.[1]
Aluksella oli rautainen rintapanssari, joka ulottui yläkannelta 2,3 metriä vedenpinnan alapuolelle. Sen paksuus oli alalaidassa 13 senttimetriä ja ylhäällä 12 senttimetriä. Vaikka alukselle piti asentaa 40 kappaletta Riveran 20 cm (68 naulan) tykkejä sille asennettiin ainoastaan 34 kappaletta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus otettiin palvelukseen Toulonissa ja teki neitsytmatkansa Toulonista Cartagenaan, jonne alus saapui 20. joulukuuta 1864. Jouluaattona Casto Méndez Núñez vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus siirrettiin Cádiziin koeajoihin, missä se oli tammikuun. Alus lähti 4. helmikuuta 1864 Etelä-Amerikkaan, missä Espanjan suhteet entisiin siirtomaihin olivat heikenneet. Alus sai määräyksen purjehtia Magalhaesin salmen kautta Chileen ja Peruun ja tilanteen rauhoituttua palata Espanjaan Hyväntoivonniemen reittiä.[2]
Alus ankkuroitui 13. helmikuuta San Vicente de Cabo Verdeen hiilestämään ja 13. maaliskuuta alus saapui Montevideossa. Hiilestettyään alus jatkoi Magalhaesin salmeen yhdessä hiiltäkuljettavan Marquée de la Victorian saattamana. Alus saapui 14. huhtikuuta Port Hambreen, jossa se odotti myrskyssä eroon joutunutta hiilialusta. Hiilialus saapui kaksi päivää myöhemmin, minkä jälkeen hiilestettiin. Numancia jatkoi 19. huhtikuuta matkaansa Tyynellemerelle.[2]
Alus saapui 26. huhtikuuta Valparaisoon. Kuunari Vencedoralta saamiensa tietojen jälkeen alus ei ankkuroitunut, vaan jatkoi heti matkaansa Callaoon kohdatakseen amiraali Parejan johtaman laivueen. Numancia saapui 5. toukokuuta Callaoon liittyen Tyynenmeren laivueeseen. Perun vallankumouksen vuoksi alus lähti 5. joulukuuta 1865 hinaten Marqués de la Victoriaa Callaosta Calderaan Chileen, jossa se kohtasi Berenguelan ja Villa de Madridin. Alukselle toimitettiin tieto Papudon taistelusta, jossa Chilen laivaston Esmeralda valtasi Covadongan. Valtauksen seurauksena amiraali Pareja teki itsemurhan, minkä seurauksena Méndez Núñezista tuli laivueen komentaja.[2]
Savoijin Amadeo I luopui 11. helmikuuta 1873 Espanjan kruunua ja Cortes julisti 8. kesäkuuta maan tasavallaksi. Hallinnon muodostamisen hitaus mahdollisti mellakoinnin, joista merkittävin oli Cartagenan julistautuminen itsenäiseksi 12. heinäkuuta. Kapinalliset valtasivat pääosan satamassa olleista aluksista kuten Méndez Núñez, Vitoria, Tetuán ja Numancian, josta tehtiin lippulaiva.[1]
Alus hyökkäsi 27. elokuuta Méndez Núñezin ja Fernando el Católicon kanssa Alicantea suojaavia rannikkolinnakkeita vastaan, jolloin alukset vaurioituivat lievästi. Alus lähti 11. lokakuuta Méndez Núñezin ja Tetuánin kannsa merelle, jossa ne kohtasivat pienen Vitorian suojaaman hallituksen saattueen lähellä Cartagenaa. Seuranneessa Portmanin taistelussa hallituksen joukot pyrkivät välttämään kapinallisten hallussa olleiden alusten upottamista, jolloin ne pitivät yllä riittävää välimatkaa. Méndez Núñezin miehistöstä sai kuitenkin kolmetoista henkeä surmansa ja 49 haavoittui. Hallituksen joukot saartoivat 23. lokakuuta Cartagenan, joka antautui 12.-13. tammikuuta 1874.[1]
Alus sijoitettiin 18. joulukuuta 1912 poistolistalle. Kuninkaallisella määräyksellä 6. maaliskuuta 1913 mahdollistettiin aluksen käyttö orpokotina. Alus oli laiturissa La Carracassa kunnes se myytiin vuonna 1915 Bilbaoon romutettavaksi. Alus lähti 2. marraskuuta 1916 hinattuna Cadizista, mutta kova aallokko pakotti aluksen palaamaan satamaan. Hieman myöhemmin yritettiin hinausta uudelleen, mutta myrsky pakotti hakemaan suojaa Setubalista. Aluksen ankkurivaijeri katkesi ja alus ajautui matalikolle, missä se katkesi 17. joulukuuta 1916.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Pastor y Fernandez de Checa, M.: The Spanish Ironclads Numancia, Vitoria, and Pelayo Part III - Pelayo. (Revista General de Marina vol 174 (March 1968) pp. 280-298) F.P.D.S. News Letter, 1976, IV. vsk, nro 1. Ohio: F. P. D. S.. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
|
Edeltäjä: EI |
Espanjan laivaston ironcladit | Seuraaja: Tetuán |