Nukit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Nukit | |
|---|---|
 Valkonukki (Androsace lactea) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Esikkokasvit Primulaceae |
| Alaheimo: | Primuloideae |
| Suku: |
Nukit Androsace L. |
| Katso myös | |
Nukit (Androsace) on kasvisuku esikkokasvien heimossa. Siihen kuuluu ainakin sata lajia, joista noin 25 kasvaa Euroopassa. Joitakin lajeja kasvatetaan koristekasveina esimerkiksi kivikkopuutarhoissa.[1]
Nukkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- alppinukki (Androsace alpina)
- punanukki (Androsace carnea)
- peltonukki (Androsace elongata)
- idännukki (Androsace filiformis)
- valkonukki (Androsace lactea)
- tylppänukki (Androsace obtusifolia)
- kiinannukki (Androsace sarmentosa)
- rusettinukki (Androsace sempervivoides)
- ketonukki (Androsace septentrionalis)
- nukkanukki (Androsace villosa) [2][3]
- isonukki (Androsace maxima)
- vitaliana (Androsace vitaliana, syn. Vitaliana primuliflora)
Nukit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kasvaa vakiintuneena kolme nukkien suvun lajia. Ketonukki on harvinainen, rauhoitettu ketokasvi Etelä-Suomessa. Idännukki ja peltonukki ovat hyvin harvinaisia tulokaskasveja.[4] Lisäksi isonukista on kaksi vanhaa havaintoa 1900-luvun alusta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website (Primulaceae) mobot.org. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi) (taksonomian lähde)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, 2. ed., s. 37. Cambridge: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 462. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Isonukki – Androsace maxima Viitattu 23.10.2021.