Norsuteloitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norsu repii ceylonilaista kuolemaantuomittua. Piirros kirjasta An Historical Relation of the Island Ceylon (Robert Knox, 1681).

Norsuteloitus (pers. ‏زير پى ِپيل افكندن‎; kirjaimellisesti ”norsun jalkoihin heittäminen”) oli tuhansien vuosien ajan yleinen teloitustapa kuolemaantuomituille Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, erityisesti Intiassa. Aasiannorsuja käytettiin murskaamaan, repimään kappaleiksi tai kiduttamaan vankeja julkisissa teloituksissa. Norsut opetettiin tappamaan ohjauksen mukaan nopeasti tai kiduttavan hitaasti. Kuninkaallisten hallinnassa olleet norsut edustivat sekä täydellistä valtaa että hallitsijan kykyä hallita villieläimiä.

Tapa käyttää norsuja teloituksissa herätti usein kauhunsekaista kiinnostusta eurooppalaisissa matkaajissa ja se mainitaan monissa päiväkirjoissa ja Aasiaa koskevissa tutkielmissa.

Etelä- ja Kaakkois-Aasiaa 1700- ja 1800-luvuilla hallinneet eurooppalaiset siirtomaavallat lopettivat lopulta tavan. Vaikka norsuja käytettiinkin teloituksiin lähinnä Aasiassa, tapa siirtyi pariin kertaan myös läntisiin maihin kuten antiikin Roomaan ja Karthagoon.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.