Nikhil Banerjee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nikhil Banerjee (14. lokakuuta 1931 Kalkutta27. tammikuuta 1986 Kalkutta) oli intialainen sitaristi.[1]

Sitar Samrat Pandit Nikhil Banerjee - A Portrait.jpg

Banerjee syntyi amatöörimuusikkoisän perheeseen yhtenä viidestätoista lapsesta. Hän sai ensimmäisen pienen sitarinsa 5-vuotiaana ja pääsi jo 9-vuotiaana All India Radion palvelukseen nuorimpana sen työllistämänä henkilönä siihen mennessä. Hän toimi radioesiintyjänä viiden vuoden ajan. Banerjee sai merkittäviä vaikutteita Ustad Amir Khanilta, joka vieraili hänen lapsuudenkodissaan opettamassa vanhempaa siskoa. Banerjee sai opetusta Mushtaq Ali Khanilta kolmen kuukauden ajan ja opetteli tablansoiton Jnan Prakash Ghoshin johdolla. Hänen keskeisin opettajansa oli kuitenkin Allauddin Khan, jonka johdolla hän opiskeli vuosina 1947–1952. Khanin kuoltua Banerjee jatkoi opiskelua tämän pojan Ali Akbar Khanin johdolla viiden vuoden ajan. Hän myös säesti nuorempaa Khania konserteissa.[1] Banerjee harjoitteli myös Allauddin Khanin tyttären Annapurna Devin kanssa.[2]

Banerjee piti ensimmäiset konserttinsa Intian ulkopuolella vuonna 1955. Hän oli tällöin jäsenenä kulttuuridelegaatiossa, jonka Intian hallitus lähetti esiintymään Puolaan, Neuvostoliittoon ja Kiinaan. Yhdysvaltain-debyyttinsä Banerjee piti vuonna 1967. Monien vuosien ajan hän vietti kolme kesäistä kuukautta esiintymässä ja luennoimassa Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssä. Vuonna 1968 hän sai Padma Shri -tunnustuksen. Samana vuonna Sangeet Natak Akademi nimesi hänet vuoden muusikoksi.[1] Kuoltuaan sydäninfarktiin Banerjee sai vielä postuumisti Padma Bhushanin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nikhil Banerjee AllMusic
  2. a b Nikhil Banerjee Steven Baigel

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]