Nedim Gürsel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nedim Gürsel

Nedim Gürsel (s. 5. huhtikuuta 1951 Gaziantep, Turkki) on turkkilainen kirjailija. Hän on eturivin turkkilaisia nykykirjailijoita. Hän asuu Ranskassa ja on Ranskan kansalainen. Esikoisteoksestaan Uzun Sürmüþ Bir Yaz ('Kesä vailla loppua') hän on saanut Turkin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon.[1] Hän opettaa Sorbonnessa Turkin nykykirjallisuutta ja on myös toimittaja. Hänen romaanejaan on sovitettu teatteriin ja elokuvaksi.[2]

Gürsel haastettiin oikeuteen syytettynä, että hänen teoksensa Allahin tyttäret loukkaa islamin arvoja. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteestä kesäkuussa 2009. Hän on joutunut muuttamaan pysyvästi Ranskaan kirjojensa saaman vastaanoton vuoksi.[1] Hänen teoksensa (Ensimmäinen nainen) sensuroitiin 1983. Häntä vastaan ei kuitenkaan nostettu syytettä, mutta seuraus oli, että hänen teoksiaan ei vuosiin ollut saatavissa Turkissa.[3]

Hänen ensimmäiset novellinsa ilmestyivät turkkilaisessa kirjallisuuslehdessä kun hän oli 16-vuotias.[1] Kaunokirjallisuuden lisäksi hän on kirjoittanut esseitä ja matkakertomuksia.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turkin kielen akatemian palkinto (teoksesta Uzun Sürmüş Bir Yaz) 1977
  • Abdi Ipekçi -palkinto kreikkalaisten ja turkkilaisten lähentämisestä toisiinsa 1986
  • Ranskan Pen-kluibn Vapauden palkinto 1986 (teoksesta Sevgilim İstanbul)
  • Haldun Taner Citation (Tomris Uyarin Murathan Munhanin kanssa) 1987
  • Radio France Internationalen palkinto parhaasta ulkomaisesta käsikirjoituksesta 1990
  • Strugan Kultainen rintamerkki -palkinto 1992
  • Ranskan-Turkin kirjallisuuspalkinto "Fernand Rouillon" (teoksesta Öğleden Sonra Aşk) 2004
  • Ranskan valtion taiteen ja kirjallisuuden ritari 2004.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kadinlar Kitabi, 1975
  • Uzun Sürmüs Bir Yaz, 1976
  • Ilk Kadin, 1986 ja 2004
  • Sevgilim Istanbul, 1986
  • Son Tramvay, 1991
  • Saint Nazaire Günlügü, 1995
  • Bogazkesen, Fatih’in Romani, 1996
  • Balkanlara Dönüs, 1995
  • Nâzim Hikmet ve Geleneksel Türk Yazisi, 2000
  • Yasar Kemal, 2000 and 2005
  • Aragon: Baskaldiridan Gerçege, 2000
  • Sag Saglim Kavussak, Çocukluk Yillari, 2004
  • Allah'in Kizlari, 2008.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Turkkilaisoikeus vapautti islamin loukkaamisesta syytetyn kirjailijan Yle.fi. Viitattu 25.6.2009. [vanhentunut linkki]
  2. a b c Turkishculture.org (Arkistoitu – Internet Archive). viitattu 28.5.2009.
  3. Lettre Ulysses Award. viitattu 28.5.2009.