USS Jallao (SS-368)
| USS Jallao | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Manitowoc Shipbuilding Company, Manitowoc, Wisconsin |
| Kölinlasku | 29. syyskuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 12. maaliskuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön |
8. heinäkuuta 1944 4. joulukuuta 1953 |
| Poistui palveluskäytöstä |
30. syyskuuta 1946 26. kesäkuuta 1974 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 550 t (pinnalla) 2 463 t (sukellus) |
| Pituus | 95,02 m |
| Leveys | 8,31 m |
| Syväys | 5,13 m |
| Koneteho |
5 400 shp (pinnalla) 2 740 shp (sukellus) |
| Nopeus |
20,25 solmua (pinnalla) 8,75 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 80-81 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 5"/25 tykki 1 × Bofors 40 mm 1 × Oerlikon 20 mm 10 × 21" torpedoputkea |
USS Jallao (runkonumero SS-368) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1944 vesillelaskettu Balao-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Balao-luokka
Alus tilattiin Manitowoc Shipbuilding Companyltä Manitowocista Wisconsinista, missä köli laskettiin 29. syyskuuta 1943. Alus laskettiin vesille 12. maaliskuuta 1944 kumminaan Oliver G. Kirkin puoliso ja otettiin palvelukseen 8. heinäkuuta ensimmäisenä päällikkönään Joseph B. Icenhower.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinäkuussa 1944 aluksen miehistö oli koulutettavana. Alus lähti 26. heinäkuuta Manitowocista Chicagoon, misä se siirrettiin kelluvalle telakalle Mississipistä New Orleansiin siirtoa varten. Alus lähti 6. elokuuta New Orleansista Panaman kanavan läpi Tyynellevaltamerelle. Alus saapui 22. syyskuuta Pearl Harboriin.[1]
Oltuaan koulutuksessa alus lähti 9. lokakuuta ensimmäiselle partiomatkalleen yhdessä USS Pintadon ja USS Atulen kanssa. Clarey's Crusheriksi nimetty ryhmä matkasi ensin Luzoninsalmeen, ja lokakuun lopulla Leytenlahden taistelun aikana alukset olivat tiedustelijoina Filippiinien ja Japanin välillä tehtävänään tuhota taistelusta selvinneet japanilaisalukset.[1]
Illalla 25. lokakuuta alus kohtasi vaurioituneen kevyen risteilijän Taman, jolloin sukellusvene siirtyi hyökkäysasemaan. Alus laukaisi seitsemän torpedoa, joista kolme osui upottaen risteilijän. Alus jatkoi partiomatkaa 28. marraskuuta ja palasi Majuroon 10. joulukuuta.[1]
Alus aloitti toisen partiomatkansa 6. tammikuuta 1945 Keltaisella merellä. Alus sai muutamia rahtialuksia maalikseen tuhoten saattueen 5. maaliskuuta. Hyökkäyksen aikana alukseen törmäsi saattaja, jolloin periskooppi vaurioitui. Kaksi päivää myöhemmin alus lähti Midwaylle, jonne se saapui 26. maaliskuuta.[1]
Korjausten jälkeen alus lähti 20. huhtikuuta merelle kolmannelle partiomatkalleen, jolloin se oli määrätty lentäjien pelastusalukseksi Marcus Islandin edustalle. Saatuaan 9. toukokuuta tiedon mereen saaren pohjoispuolelle pudonneista lentäjistä alus uhmasi rannikkopattereita ja noukki viisi lentäjää lautalta. Lentäjät kuljetettiin Saipanille 12. toukokuuta. Alus lähti Japanin rannikolle pelastustehtäviin. Alus palasi Pearl Harboriin 13. kesäkuuta.[1]
Oltuaan jatkokoulutuksessa Mariaaneilla alus lähti 31. heinäkuuta Guamille partioidakseen Japaninmerellä. Neljännellä partiomatkallaan alus upotti 11. elokuuta 6 000 tonnin rahtilaivan Timokomarun. Neljä päivää myöhemmin sotatoimet päättyivät ja alus purjehti Guamin kautta San Franciscoon, jonne se saapui 28. syyskuuta. Alus poistettiin 30. syyskuuta 1946 palveluksesta Mare Islandin laivastontelakalla Vallejossa Kaliforniassa ja se sijoitettiin Tyynenmeren reservilaivastoon.[1]
Aluksen kotisatamaksi vaihtui heinäkuussa 1953 New London, jossa sille tehtiin muutostöitä. Alus virtaviivastettiin ja sille asennettiin snorkkeli ja uusia elektronisia laitteita. Alus palautettiin palvelukseen 4. joulukuuta 1953 päällikkönään J. W. Mercer.[1]
San Diegon alueella järjestettyjen koeajojen jälkeen alus lähti 12. huhtikuuta itärannikolle. Alus matkasi Panaman kanavan kautta Norfolkiin, missä se liittyi 6. sukellusvenelaivueeseen. Alus operoi Halifaxin edustalla vuoden 1954 kouluttaen Kanadan ja Yhdysvaltain laivastojen sukellusveneentorjuntamiehistöjä. Tammi-helmikuussa 1955 alus osallistui laivaston sotaharjoitukseen Karibianmerellä, mistä se palasi Norfolkiin 4. maaliskuuta.[1]
Jallaon kotisatamaksi vaihdettiin heinäkuussa 1955 New London ja se oli koulutuspurjehduksella yhdessä HMS Alderneyn kanssa 7. elokuuta alkaen, jolloin alukset osallistuivat yhteisharjoitukseen New Broom IV. Harjoituksen jälkeen Jallao liitettiin 6. laivastoon, minkä seurauksena se lähti komennukselle Välimerelle 9. marraskuuta. Alus avusti Italian laivaston koulutuksessa osallistuen erilaisiin harjoituksiin ennen kuin se aloitti kotimatkan tammikuun puolivälissä 1956. Alus matkasi Suezin kanavan kautta vieraillen Itä- ja Etelä-Afrikan alueella, minkä jälkeen se ylitti Etelä-Atlantin osallistuakseen harjoituksiin Uruguayn ja Brasilian hävittäjien kanssa. Alus saapui New Londoniin 16. huhtikuuta.[1]
Viimeisimpien elektronisten laitteiden asentamisen jälkeen alus palasi operatiiviseen käyttöön tammikuussa 1957. Karibialla helmikuussa pidetyt sotaharjoitukset pitivät aluksen miehistön kiireisenä ja sen jälkeisten rannikkopurjehdusten päätyttyä alus saapui heinäkuun lopulla Bostoniin lyhyellä koulutuspurjehdukselle. Alus oli syys-lokakuun Pohjois-Atlantilla ennen paluutaan New Londoniin 24. lokakuuta.[1]
Pääosan vuodesta 1958 alus oli koulutuspurjehduksilla Atlantin rannikolla osallistuen sukellusveneentorjuntaharjoitukseen syyskuussa. Vuoden 1959 alus oli järjestelmien kehitystyössä ja koulutuksessa Submarine Schoolissa New Londonissa. Alus lähti 20. tammikuuta 1960 Karibialle sotaharjoitukseen, mistä se palasi 19. helmikuuta. Vuoden lopun alus oli Bermudalla koulutusaluksena. Alus oli 9. tammikuuta - 24. maaliskuuta 1961 erikoiskoulutuksessa Skotlannissa ja operoi kesän yhdessä Kanadan laivaston alusten kanssa Halifaxin edustalla. Vuoden lopun alus vietti New Londonissa.[1]
Alus aloitti 2. tammikuuta 1962 toisen komennuksensa Välimerellä ollen 6. laivaston mukana aina 7. toukokuuta saakka. Vuoden lopun alus oli modernisoitavana ja kunnostettavana Philadelphian laivastontelakalla. Vuodet 1963-1964 alus osallistui koulutuspurjehduksiin Karibialla, kuului sukellusvenekoulutukseen ja osallistui erilaisiin laitteistojen testauksiin. Alus lähti 3. tammikuuta 1965 neljän kuukauden komennukselle 6. laivastoon, mistä se palasi 1. toukokuuta koulutusalukseksi New Londoniin. Alus operoi 1967 pitkin Atlantin rannikkoa ja Karibianmerellä.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 1. kesäkuuta 1974 ja myytiin Espanjalle ja se poistettiin alusluettelosta 26. kesäkuuta.[1]
Espanjan laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan laivasto otti aluksen palvelukseen vastaanotto päivänä nimellä Narcíso Monturiol (S35). Alus poistettiin palveluksesta 12. joulukuuta 1984 ja upotettiin Cartagenan edustalle seuraavana vuonna.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)