Napostajat
| Napostajat | |
|---|---|
 Keltakaarinapostaja (Caesio teres) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Percoidei |
| Heimo: |
Napostajat Caesionidae Bonaparte, 1831 |
| Suvut | |
| Katso myös | |
Napostajat (Caesionidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Näitä värikkäitä kaloja tavataan pääasiassa läntisellä indopasifisella merialueella.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napostajien heimoon kuuluu noin 20 lajia, jotka jaetaan 4 sukuun. Kooltaan napostajat ovat yleensä alle 25 cm, mutta suurimmat lajit, kuten keltakaarinapostaja (Caesio teres) ja rusovatsanapostaja (Caesio cuning) voivat saavuttaa 50–60 cm:n pituuden. Napostajalajit ovat sukua napsijoille (Lutjanidae), mutta ovat ruumiinmuodoltaan solakampia ja pyrstö on voimakkaammin haarautunut. Napostajilla on yksi selkäevä, ja sen etuosassa on kymmenestä viiteentoista piikkiä. Kalat voivat työntää leukojaan ulospäin, mikä on sopeutuma planktoneliöstön syömiseen. Napostajalajit ovat usein varsin värikkäitä, ja niiden ruumiissa on usein viiruja.[1][2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa lajeista elää Tyynellämerellä indopasifisen merialueen länsiosissa. Eräitä lajeja tavataan Intian valtamerestä läheltä Afrikan rannikkoa ja kaksi lajia mustapilkkanapostaja (Caesio suecica) ja mustajuovanapostaja (Caesio striata) ovat endeemisiä Punaisenmeren lajeja. Kalat elävät ainoastaan trooppisissa vesissä koralliriutoilla korkeintaan noin 60 metrin syvyydessä merenpinnasta. Lajit liikkuvat usein hyvin suurina parvina erityisesti päiväsaikaan, ja parvissa on usein monia eri napostajalajeja.[1] [2][3][4]
Napostajien ravintoa on pääasiassa eläinplankton, mutta suurimmat lajit voivat myös syödä pieniä kaloja. Monet napostajalajit ovat hyvänmakuisia, ja niitä kalastetaan koralliriutoilta verkoilla. Useimmiten ne myydään tuoreena, mutta niistä voidaan tehdä myös kalatahnaa tai kuivata. Toisinaan kaloja käytetään myös esimerkiksi syötteinä tonnikalojen kalastuksessa.[1][2][4]
Toisinaan napostajia pidetään myös riutta-akvaarioissa. Suurimmat lajit kuten keltakaarinapostaja, vaativat suuren tilan ja voivat myös syödä pienempiä kaloja, minkä vuoksi ne ovat hankalia kotiakvaarioissa. Eräitä akvaarioissa pidettäviä pienempiä lajeja ovat muun muassa saksipyrstönapostaja (Caesio caelaurea) ja kultanapostaja (Pterocaesio chrysozoma).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Family Caesionidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Family Caesionidae (PDF) FAO. Viitattu 04.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Gene S. Helfman, Bruce B. Collette, Douglas E. Facey & Brian W. Bowen: The diversity of fishes, s. 304. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-1-4051-2494-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.10.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d Henry C. Schultz: It’s Your Aquarium: Don’t Make That Snap Decision; Be Fussy About Its Inhabitants: The Family Caesionidae ReefKeeping. Viitattu 4.10.2011. (englanniksi)
|