Naisenryöstö
Naisenryöstö tarkoitti Suomen rikoslainsäädännössä aiemmin sitä, kun joku otti viisitoista vuotta täyttäneen naimisissa olevan tai naimattoman naisen valtaansa ja vastoin naisen tahtoa vei hänet pois tai piti hänet vallassaan haureuden harjoittamista tai avioliiton solmimista varten.[1]
Naisenryöstäjän tarkoituksena ei ollut välttämättä mennä ryöstetyn naisen kanssa naimisiin tai harjoittaa haureutta tämän kanssa. Hän saattoi ottaa naisen valtaansa, jotta joku kolmas henkilö voisi toteuttaa aikomuksensa. Tästä syystä naisenryöstöön saattoi syyllistyä myös nainen.[1]
Asiasta säädettiin Suomen rikoslain 25. luvun 7. pykälässä, ja rikoksen maksimirangaistuksena oli kahdeksan vuotta kuritushuonetta.[2] Säännös naisenryöstöstä oli voimassa vuoteen 1995 saakka.[3]
Enleveeraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enleveerauksella tarkoitettiin viisitoista vuotta täyttäneen naimattoman tai naimisissa olevan naisen poisviemistä tämän oman tahdon mukaan, mutta ilman naittajan tai muun edusmiehen suostumusta, tarkoituksena avioliiton solmiminen tai haureuden harjoittaminen.[1]
Asiasta säädettiin Suomen rikoslain 25. luvun 8. pykälässä, ja rikoksen maksimirangaistuksena oli kaksi vuotta kuritushuonetta.[4] Säännös lakkasi olemasta voimassa vuonna 1995, koska katsottiin, että se oli avioliittolainsäädännön kehityksen myötä menettänyt merkityksensä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hakkila, Esko (toim.): Lakiasiain käsikirja, s. 705. Porvoo: WSOY, 1938.
- ↑ Rikoslain 25 luku 7 § (5.2.1926/24)
- ↑ Laki rikoslain muuttamisesta (578/1995) Finlex®. Viitattu 5.9.2012.
- ↑ Rikoslain 25 luku 8 § (5.2.1926/24)
- ↑ Hallituksen esitys 94/1993 (Yksityiskohtaiset perustelut IV/XI) 217.71.145.20. 21.04.1995. Viitattu 5.9.2012. [vanhentunut linkki]