Edusmiehyys
Edusmiehyys tarkoittaa Suomessa erityisesti aiemmin vallinnutta aviomiehen laissa säädettyä oikeutta ja velvollisuutta edustaa oikeustoimissa vaimoaan.[1] Aviomies hallitsi vaimon omaisuutta, edusti häntä tuomioistuimissa ja viranomaisten luona sekä toimi vaimon puolesta kolmanteen henkilöön nähden.[2] Laajemmin ymmärrettynä edusmies saattoi toimia esimerkiksi holhouksen alaisen, lapsen, osakkeenomistajan tai jonkin ryhmän edustajana.
Edusmiehyys periytyi keskiajan yhteiskuntajärjestyksestä, jossa mies oli yleensä kaikissa oikeustoimissa vaimonsa ja lastensa edusmies.[3] Suomessa naimisissa olevan naisen itsenäisyyden puuttuminen oikeudellisissa asioissa jatkui vuoden 1930 alkuun saakka, jolloin aviomiehen edusmiehyys päättyi nykyisen avioliittolain tullessa voimaan. Naimattoman naisen oikeudellinen täysivaltaisuus alkoi 1864, jolloin naittajanvalta poistettiin. Vuonna 1889 annettiin laki aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista, ja 1906 naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palsta 352