Myllystä Willy
| Myllystä Willy | |
|---|---|
| Willy Milly | |
 |
|
| Ohjaaja | Paul Schneider |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | David McHugh |
| Kuvaaja | Dominique Chapuis |
| Leikkaaja | Michael R. Miller |
| Lavastaja | Lynn Wolverten |
| Erikoistehosteet | Lenna Kaleva |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Manson International |
| Ensi-ilta | 1986 |
| Kesto | 90 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Myllystä Willy (englanniksi useilla nimillä: Something Special, Willy/Milly ja I Was a Teenage Boy)[1] on vuonna 1986 ensi-iltansa saanut Paul Schneiderin ohjaama yhdysvaltalainen fantasiakomedia. Elokuvan tarina perustuu samannimiseen Alan H. Friedmanin kirjaan. Elokuvan päähahmo on nuori poikatyttö Milly Niceman, joka on onneton sukupuoleensa kohdistuvien perinteisten odotusten vuoksi. Milly haluaisi tulla pojaksi, jotta hän voisi käyttäytyä haluamallaan tavalla. Elokuva on englanninkielinen.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Milly (Pamela Adlon) on 14-vuotias tyttö, joka turhautuu äitinsä (Patty Duke) yrityksiin kitkeä hänen poikamaisia tapojaan. Hänen äitinsä mielestä Millyn käyttäytyminen on tytölle sopimatonta ja äiti toivookin, että hän olisi kiinnostunut tanssista ja mekoista. Kun Millyn parhaan ystävän pikkuveli Malcolm (Seth Green) kertoo hänelle noidan loitsusta joka täyttäisi hänen suurimman toiveensa, Milly tarttuu tilaisuuteen. Hän käy noidan luona, mutta loitsu kuitenkin ilmeisesti epäonnistuu jollakin tavalla. Seuraavana päivänä Milly huomaa, että loitsu ei onnistunut vaan se on muuttanut hänet hermafrodiitiksi. Hän kertoo perheelleen mitä on tapahtunut ja yllätten hänen isänsä kannustaa häntä tutustumaan uuteen maskuliinisuuteensa. Niinpä Milly ottaa nimekseen ”Willy” ja siirtyy uuteen kouluun siirto-opiskelijaksi.
Aluksi Milly pitää uudesta persoonastaan ja sukupuolestaan. Pian hän kuitenkin joutuu konfliktiin huomatessaan, että elämä poikana ei ole välttämättä sen helpompaa. Milly myös huomaa, että hänellä on tunteita ystäväänsä Alfieen (Eric Gurry). Myös Alfie yhtä lailla hämmentynyt tunteistaan "Willyyn". Elokuvan lopussa Milly päättää ryhtyä entistäkin tyttömäisemmäksi.
Elokuvan vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai varsin kielteisen vastaanoton. Providence Journal kirjoitti, että elokuva saattaisi toimia mikäli se olisi hulvaton Tootsie-tyyppinen farssi tai jos se tarkastelisi psykologista traumaa, jota Milly/Willy on käymässä lävitse.[2]
Sun-Sentinelin murska-arvostelun mukaan elokuva oli niin pinnallinen, tylsä ja keskentekoinen, että on ihme jos kukaan on katsonut sitä ennen sen julkaisua.[3] Daily News of Los Angelesin ja Los Angeles Timesin arvosteluiden mukaan elokuva ei toimi juurikaan komediana mutta siinä on kuitenkin jotakin viehätysvoimaa.[4][5]
Jack Halberstam kritisoi kirjassaan ”Female Masculinity”, että elokuvan tapa ratkaista sukupuolen moninaisuudesta johtuvia ongelmia on ongelmallinen[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rancid attitudes give shape to the fantasy in `Special' The Atlanta Journal and The Atlanta Constitution. 21.11.1986. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Janusonis, Michael: Boy, oh boy Milly goes Willy in fantasy film that's too silly Providence Journal. 22.7.1986. Viitattu 3.11.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Hurlburt, Roger: Comedy `Willy/milly` Really Silly. Sun-Sentinel. 2.5.1986. Arkistoitu 18.8.2017. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Wilmington, Michael: 'Something'--almost Something Special The Los Angeles Times. 6.4.1987. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
- ↑ 'Something Special': Predictable But Cute. Daily News of Los Angeles. 8.4.1987. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Halberstam, Judith/Jack: Female Masculinity, s. 192–193. Duke University Press, 1998. ISBN 0822322439. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)