Myöhäinen kevät

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myöhäinen kevät
Banshun
Ohjaaja Yasujirō Ozu
Käsikirjoittaja Kazuo Hirotsu
Kōgo Noda
Yasujirō Ozu
Tuottaja Shōchiku
Säveltäjä Senji Itō
Kuvaaja Yūharu Atsuta
Pääosat Chishū Ryū
Setsuko Hara
Haruko Sugimura
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Shōchiku
Ensi-ilta 13. syyskuuta 1949
Kesto 108 min.
Alkuperäiskieli japani
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Myöhäinen kevät (晩春 Banshun) on mustavalkoinen japanilainen elokuva vuodelta 1949. Sen on ohjannut Yasujirō Ozu. Tätä korutonta kertomusta isän ja tyttären suhteesta on usein pidetty hänen hienoimpana elokuvanaan. Se perustuu Kazuo Hirotsun kertomukseen.

Tarina kertoo Norikosta, joka elää tyytyväisenä leskeksi jääneen isänsä kanssa eikä tunnu kiirehtivän naimisiin. Professori-isä kuitenkin haluaisi hänen vakiintuvan ja juonittelee sisarensa kanssa Norikoa järjestettyyn avioliittoon, Elokuvan pääosassa on Setsuko Hara, jolle tämä on ensimmäinen yhteistyö Ozun kanssa.

Elokuva valmistui, kun sodan päättymisestä oli kulunut vasta neljä vuotta, mutta juuri mikään, lukuun ottamatta kahta englanninkielistä mainos- ja tiennimikylttiä, ei viittaa maassa olevan voittajan läsnäoloon. Ozun aiheena on hyvinvoivan perheen elämä, johon yhteiskunnan mullistukset eivät vaikuta. Hänen teemansa liikkuvat yleisen sijasta yksityisessä, perheen sisäisissä suhteissa. Ozu onnistuu kuvaamaan tyttären kammoksuvan suhtautumisen avioliittoa kohtaan liittämättä sitä oidipaalisiin kuvioihin. Tyttären siirtyminen vanhasta kulttuurista uuteen kuvataan tämän suostumisella avioliittoon, aluksi vastahakoisesti, mutta siirtyen vähitellen huumorin kautta odottavalle mielelle. Ohjaajista japanilaisimpana pidetylle Ozulle on luonteenomaista liittää onni vaivannäköön, kuten kriitikko sanoo. Elokuvan koskettavuuden salaisuus on siinä, että Ozu säilyttää henkilöhahmojen yksityisyyden, suojaa hahmon ajatuksia, niin että ne lopultakin jäävät katsojalle arvoitukseksi.[1]

Elokuvan haikean fatalistisessa sävyssä ilmentyy alistuminen vanhan Japanin katoamiseen. Elokuvan hidasta mietiskelevää tunnelmaa välittämään Ozu käyttää luonnon kuvia. Sille joka haluaa suostua Ozun tahtiin, kokemus on palkitseva, sillä hän ehtii sisäistää elokuvan tapahtumat ja japanilaisten tapojen hienovireisyyden ja pohtia hahmojen keskinäisiä suhteita. Ozu myös upottaa juoneen jaksoja, joissa katsoja saa tuntumaa japanilaiseen perinteeseen, kuten -teatteriin.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Shūkichi Somiyalla (Chishū Ryū) on yksi lapsi, 27-vuotias naimaton tytär Noriko (Setsuko Hara), joka huolehtii isänsä arkisesta selviytymisestä. Tavattuaan sisarensa Masan (Haruko Sugimura) isä vakuuttuu, että tytär on saavuttanut avioliiton solmimisiän. Noriko on hänen avustajansa Hattorin (Jun Usami) läheinen ystävä, ja Masa pyytää Somiyaa kysymään Norikolta, kiinnostaako tätä Hattori. Käy kuitenkin ilmi, että Hattorilla on jo kihlattu, jonka kanssa hän on aikeissa avioitua.

Somiyan kiotolainen, ystävä professori Onodera tulee käymään Somiyan luona. Noriko saa tietää, että leski Onodera on mennyt uudestaan naimisiin, ja hän ilmaisee Onoderalle, että hänen mielestään se on vastenmielistä, jopa luonnotonta. Onodera kiusaa häntä kiusaamistaan moisesta ajatuksesta. Samalla Masa painostaa Norikoa naimakauppojen välittäjälle tapaamaan sopivaa kandidaattia, joka muistuttaa Gary Cooperia. Noriko kieltäytyy ja sanoo, ettei isänsä takia halua mennä naimisiin. Jos hän menisi naimisiin, isä jäisi yksin ja avuttomaksi. Masa sanoo, että hän on aikeissa toimia hänen isänsä ja leskirouva Miwan puhemiehenä, niin että isällä olisi joku, joka pitäisi hänestä huolta.

Nō-näytelmän esityksessä Somiya nyökkää rouva Miwalle, mikä herättää Norikon mustasukkaisuuden. Kun isä yrittää taivutella häntä avioliittovälittäjälle, hän samalla kertoo olevansa menossa naimisiin rouva Miwan kanssa. Tuohtuneena Noriko päättää mennä tapaamaan puolisoehdokasta. Ihmeekseen hän huomaa tämän miellyttäväksi. Masa taivuttelee häntä naimisiin. Isänsä avioliittoaikeiden kannustamana Noriko myöntyy tätinsä ehdotukseen ja suostuu avioitumaan.

Isä ja tytär Somiya lähtevät viimeiselle yhteiselle matkalle Kiotoon, missä he tapaavat Onoderan ja tämän perheen. Noriko muuttaa suhtautumistaan Onoderan avioitumiseen huomatessaan että tämän uusi vaimo on oikein mukava. Pakatessaan matkalaukkujaan kotimatkaa varten Noriko kysyy Somiyalta, miksi he eivät voi olla niin kuin he nyt ovat; hän asuu tyytyväisenä isänsä luona, eikä avioliitto saisi häntä yhtään onnellisemmaksi. Somiya pitää hänelle lyhyen puhuttelun pyytäen häntä ponnistelemaan avioliiton onnen eteen yhdessä puolisonsa kanssa. Noriko pahoittelee aiempia ajatuksiaan ja suostuu menemään naimisiin.

Vihdoin Noriko lähtee hääpäivänään. Norikon eronnut ystävä Aya (Yumeji Tsukioka) jää Somiyan kanssa baariin niin pitkäksi aikaa, että saa kuulla tämän tunnustavan, että avioituminen rouva Miwan kanssa oli pelkkä metku saada Noriko naimisiin. Aya liikuttuu hänen uhrauksestaan ja lupaa tulla usein käymään, mutta Somiya joutuu palaamaan takaisin ja hänellä on edessään yksinäinen koti-ilta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Chishū Ryū  … Shūkichi Somiya  
 Setsuko Hara  … Noriko Somiya  
 Yumeji Tsukioka  … Aya Kitagawa  
 Haruko Sugimura  … Masa Taguchi  
 Hōhi Aoki  … Katsuyoshi Taguchi  
 Jun Usami  … Shōichi Hattori  
 Kuniko Miyake  … Akiko Miwa  
 Masao Mishima  … Jō Onodera  
 Yoshiko Tsubouchi  … Kiku Onodera  
 Yōko Katsuragi  … Misako Onodera  
 Toyoko Takahashi  … Shige Hayashi  
 Jun Tanizaki  … Seizō Hayashi  
 Yōko Benisawa  … teehuoneen omistaja  

Myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vincent Canby, Japanese Life:'Late Spring' by Ozu Opens at New Yorker 22.7.1972 The New York Times
  2. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]