Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run
Paikkakunta: North Elba, New York
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Avattu: 1930
Remontoitu: 1978–1979, 1999
Rakenne
Kokonaispituus: 1 680 m
Kilpailupituus: 1 455 m
Mutkia: 20
Maksimijyrkkyys: 20 %
Keskijyrkkyys: 9 %

Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run on ratti-, skeleton- ja ohjaskelkkailuun soveltuva kelkkailurata North Elban kunnassa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Vuonna 2005 otettu kuva nykyisestä kelkkailuradasta.

Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Runilla on järjestetty Lake Placidin vuosien 1932 ja 1980 talviolympialaisten ja vuoden 2000 Hyvän tahdon talvikisojen kelkkailukilpailut. Se on myös isännöinyt kaikkien aikojen ensimmäisiä Euroopan ulkopuolella pidettyjä rattikelkkailun MM-kilpailuja vuonna 1949 ja ohjaskelkkailun MM-kilpailuja vuonna 1983 ja yhteensä yli kymmentä eri lajien MM-kelkkailutapahtumaa.

Vuonna 2010 Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run lisättiin Yhdysvaltain kansallisesti arvokkaiden historiallisten paikkojen luetteloon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1932 talviolympialaisten kelkkailukilpailuja mainostava juliste.

Vuoden 1932 Lake Placidin talviolympialaisia varten rakennettu rattikelkkailurata oli taloudellisesti kisojen suurimpia yksittäisiä panostuksia. Aluksi tutkittiin rattikelkkailuradan mahdollista rakentamista osavaltion omistamalle suojelualueelle, mutta oikeusasteet kielsivät tämän osavaltion perustuslain vastaisena. Tämän jälkeen rattikelkkailuradalle etsittiin paikkaa yksityisten maanomistajien alueilta ja sopiva paikka löytyi paikallisen klubin mailta. Klubin puheenjohtaja, olympiakisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Godfrey Dewey luovutti alueen rattikelkkailurataa varten.

Useita eurooppalaisia kelkkailuratoja suunnitellut saksalainen Stanislaus Zentzysky valittiin rakennusprojektin pääarkkitehdiksi. Hänen tehtävänään oli suunnitella ensimmäinen kunnollinen Euroopan ulkopuolinen kelkkailurata. Ennen varsinaisen rattikelkkailuradan rakentamista tehtiin mäkihyppytornin läheisyyteen paikallisia kelkkailijoita varten harjoitusrata, joka sai suuren suosion.

Vuori jolle rattikelkkailurata rakennettiin, oli aluksi nimetön. Se nimettiin lopulta paikkakunnalla usein lomailleen ja seudun hyväksi työtä tehneen lääkärin mukaan Mount Van Hoevenbergiksi. Osavaltion rahoittaman rattikelkkailuradan rakennustyöt aloitettiin kesällä 1930 ja se avattiin yleisölle jo saman vuoden joulupäivänä. Helmikuussa 1931 rattikelkkailuradalla tehtiin maailmanennätys.

Valmistunut Mt. Van Hoevenbergin rattikelkkailurata oli Lake Placidin olympiakisojen aikaan 2 350 metriä pitkä, ja sen kaltevuus oli keskimäärin kymmenen prosenttia. Mutkia oli 26, joista vuoden 1932 talviolympialaisten virallinen kisaraportti mainitsee nimeltä seuraavat:

Rattikelkkailuradan nimetyt mutkat vuonna 1932
# Nimi Nimeämisen selitys
4. Eyrle
10. Whiteface Nimetty paikallisen vuoren mukaan.
14. Cliffside Rata sijaitsi jyrkänteen (engl. cliff) vieressä.
19. Shady Corner Mutka (suom. Varjoisa mutka) oli aina varjossa, vaikka aurinko valaisi muuta rataa.
23., 24., 25. Zig-Zag (suom. Sik-sak-mutka) Muodostui kolmesta peräkkäisestä, yhdessä S-kirjainta muistuttavasta mutkasta.

Suorilla rattikelkkailurata oli kaksi metriä leveä, kaarteissa se oli leveämpi. Pinnoite oli lumen ja veden sekoitusta. Traktorien vetämät avoreet veivät kilpailijat ja rattikelkat radan yläpäähän. Kilpailutapahtumista neljän miehen kelkkojen ensimmäistä kilpailupäivää seurasi noin 14 000 katsojaa ja se olikin katsojamäärältään Lake Placidin olympialaisten suosituin tapahtuma.[1][2]

Vuoden 1932 talviolympialaisten jälkeen rattikelkkailurataa lyhennettiin 829 metrillä ja 10 mutkalla. Sen jälkeen sen turvallisuutta on parannettu useaan kertaan kuolemantapausten takia.

Vuoden 1980 talviolympialaisia varten rakennettiin uusi kiinteä rakenteinen keinotekoisesti jäädytettävä rattikelkkailurata. Rakennustyöt aloitettiin syyskuussa 1978 ja ne saatiin valmiiksi helmikuussa 1979. Olympialaisissa rattikelkkailurata oli 1 557 metriä pitkä ja se sisälsi 16 mutkaa. Ohjaskelkkailuun rakennettiin erillinen ohjaskelkkailurata ja miesten kilpailussa radan pituus oli 1 014 metriä ja mutkia oli 14, naisten ja parien kilpailussa ohjaskelkkailurata oli 749 metriä pitkä ja siinä oli 11 mutkaa.

Vuonna 1999 valmistui uusi yhteinen kelkkailurata seuraavan vuoden Hyvän tahdon talvikisoihin.

Tietoja nykyisestä radasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknisiä tietoja
Laji Pituus Mutkia Korkeusero Keskijyrkkyys
Rattikelkkailu ja skeleton 1 455 m 20 128 m 8,8 %
Ohjaskelkkailu miehet 1 335 m 19
Ohjaskelkkailu naiset ja parit 1 135 m 16
  • Keskimääräinen kallistusaste: 8–10 %
  • G-voimamaksimi: 5,1 G
  • Maksiminopeus: 130 km/h
Nykyisen radan mutkat
# Nimi Nimeämisen selitys
2., 3. Cliffside Nimetty kunnioittaen alkuperäistä Cliffside -mutkaa.
4. Whiteface Nimetty paikallisen Whiteface Mountain -vuoren mukaan. Ohjaskelkkailun naisten ja parien lähtö yhdistyy rataan tässä mutkassa.
5., 6., 7., 8., 9. Devil’s Highway
10. Shady II Nimetty kunnioittaen alkuperäistä Shady mutkaa. Mutka sijaitsee aina varjossa.
11., 12., 13. Labyrinth
14. Benham’s bend Nimetty Stanley Benhamin mukaan, joka voitti maailmanmestaruuden neljän hengen rattikelkkailussa vuonna 1949.
15., 16. Chicane Täydellisellä ajolinjalla kelkkailija menee suoralla linjalla mutkien läpi.
17., 18., 19. Heart, (Trickle) Sydämen symbolin muotoinen mutka yhdistelmä. Trickle nimi juontuu siitä, kun NASCAR -ajaja Dick Trickle kaatoi rattikelkkansa molemmilla kierroksilla vuoden 2006 Bodine Bobsled Challenge -tapahtumassa.
20. Finish Radan viimeinen mutka ennen maalia.

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3][4][5][6]

Starttiennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Päivämäärä Laskija Aika
Rattikelkkailu naiset 15.12.2007 Kanadan lippu Humphries/Brown 5,54
Ohjaskelkkailu miehet 15.12.2017 Venäjän lippu Semen Pavlichenko 6,357
Ohjaskelkkailu naiset 6.2.2009 Saksan lippu Tatjana Hüfner 6,350
Ohjaskelkkailu parit 8.2.2013 Saksan lippu Wendl/Arlt 6,202

Rataennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Päivämäärä Laskija Aika
Rattikelkkailu naiset 15.12.2007 Saksan lippu Kiriasis/Logsch 56,94
Skeleton miehet 4.3.2011 Yhdysvaltain lippu Matthew Antoine 53,68
Skeleton naiset 26.2.2009 Saksan lippu Marion Trott 56,23
Ohjaskelkkailu miehet 15.12.2017 Venäjän lippu Roman Repilov 50,875
Ohjaskelkkailu naiset 18.3.2017 Yhdysvaltain lippu Summer Britcher 43,878
Ohjaskelkkailu parit 15.12.2017 Saksan lippu Eggert/Benecken 43,372
Ohjaskelkkailu joukkue 5.12.2015 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Erin Hamlin
Chris Mazdzer
Krewson/Sherk
2.32,767

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.la84foundation.org/6oic/OfficialReports/1932/1932w.pdf s.157-166 (englanniksi)
  2. http://www.sports-reference.com/olympics/winter/1932/BOB/ (englanniksi)
  3. Viessmann Luge World Cup 2017/2018 Lake Placid - Result Men (pdf) 15.12.2017. FIL-luge.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  4. Viessmann Luge World Cup 2017/2018 Lake Placid - Result Women (pdf) 16.12.2017. FIL-luge.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  5. Viessmann Luge World Cup 2017/2018 Lake Placid - Result Doubles (pdf) 15.12.2017. FIL-luge.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  6. Viessmann Luge World Cup 2016/2017 Lake Placid - Result Relay (pdf) 3.12.2016. FIL-luge.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)