Modaalisuus
Modaalisuus (lat. modus = 'tapa, laatu, standardi', moodi = järjestelmän perustaksi soveltuva) viittaa länsimaisen musiikin yhteydessä keskiajalla syntyneeseen asteikkojärjestelmään, jossa diatonisen asteikon sävel voi muodostaa perussävelen asteikolle, jolla on sille ominainen intervallirakenne. Moodit ovat kiinteitä, pysyviä säveltasorakenteita tai pysyviä rytmikuvioita. Moodeja sanotaan myös kirkkosävellajeiksi.[1]
Moodijärjestelmään perustuvat monien kulttuurien sävel- ja rytmijärjestelmät, ja länsimaisten säveltäjien kiinnostusta ovat herättäneet Intian, Japanin, Balin, Indonesian ja arabialaisten sekä monien Afrikan kulttuurien järjestelmät. Moodijärjestelmää ovat soveltaneet muun muassa Béla Bartók, Igor Stravinsky ja Olivier Messiaen.[1] Sibelius käytti arkaisoivaa modaalista ilmaisua uransa alkuvaiheen kuorolauluissa, mutta orkesteriteoksissa modaalisia piirteitä on tuotannon kaikissa vaiheissa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Modaalisuus Siba.fi. Arkistoitu 27.1.2007. Viitattu 30.7.2009.
- ↑ Matti Hyökki, Hiilestä timantiksi, väitöstyön kirjallinen osa s. 11, 190, 193, 196, 197, viitattu 30.7.2009
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Modaalisuus Wikimedia Commonsissa
