Mobile Launcher Platform

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MLP Crawler-transporterin kyydissä.

Mobile Launcher Platform eli MLP on kaksikerroksinen rakennelma, jonka päältä avaruussukkulat laukaistaan. Koko STS-järjestelmä kootaan Kennedy Space Centerin Vehicle Assembly Buildingissa MLP:n päälle, mikä vuorostaan on Crawler-Transporter-tela-ajoneuvon päällä. Sitten koko rakennelma ajetaan laukaisualustalle 39-A tai 39-B. MLP lasketaan laukaisupaikalle ja Crawler-Transporter ajetaan pois ennen laukaisua. Aiemmin samoja laitteita käytettiin Apollo-ohjelman Saturn V -rakettien laukaisuun.

Kukin MLP painaa 4,2 Mkg ja on 49 m pitkä, 41 m leveä sekä 7,6 m korkea.

Apollo-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kolme MLP:ää tehtiin alun perin Apollo-ohjelman Saturn V -rakettien laukaisuun ja siihen niitä käytettiin 1960 ja 1970-lukujen vaihteessa. Kussakin MPL:ssä oli Saturn V:n laukaisussa tarvittu 120 metriä korkea laukaistorni, jossa oli juuri ennen laukaisua sivuun käännettävät käsivarret ja muita toimintoja.

Miehitettyjä Skylab ja Apollo-Soyuz -lentoja varten MLP #1 muokattiin, siten että Raketin alle lisättiin sitä korottava jalusta. Näin Saturn V:tä lyhyempi Saturn IB yletti laukaistutornin käsivarsiin eikä laukaistornia tarvinnut muuntaa. Lisäksi Saturn V Ground Support Equipment (GSE) poistettiin tai poistettiin käytöstä ja tilalle asennettiin Saturn IB GSE equipment.

Avaruussukkulaohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettä lasketaan MLP:lle Launch Pad 39A:lle 2004. Laukaisun aikana alustalle lasketaan vettä 1136 m3 20 sekunnissa.

Apollo-ohjelman jälkeen MLP 2:n ja 3:n tornit muokattiin avaruussukkulan laukaisuun sopivaksi ja niille annettiin nimi "Fixed Service Structure" FSS sekä kiinnitettiin pysyvästi laukaisupaikkoihin 39 A and B. MLP 1:n laukaisutorni purettiin ja säilöttiin Kennedy Space Centeriin. Lisäksi laukaisualustaan lisättiin mm. laukaisua edeltävien vetyhuurujen polttamiseen tarkoitetut soihdut ja uudet aukot booster-rakettien pakokaasuille. Sukkulan moottorien pakokaasut kulkevat alkuperäisten aukkojen kautta. Alustaan asennettiin kuusi 3,7 metriä korkeaa äänenvaimennustornia. Niitä muokattiin STS-1 -lennon jälkeen, kun akustinen kuorma vaurioitti suurinta osaa sukkulan lämpösuojasta (TPS) lähdön aikana. Lähdön aikana tornit vapauttavat laukaisualustalle 1136 m3 vettä 20 sekunnissa. Näin äänen voimakkuus laskeen noin 142 dB:iin[1].

Sukkula on kiinni laukaisualustassa kahdeksasta kohtaa ennen liikkeelle lähtöä. Pultteja on neljä kunkin booster-raketin peräliepeessä. Juuri ennen boostereiden sytyttämistä mutterit räjäytetään ja sukkula pääsee liikkeelle.

Project Constellation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASA on päättänyt korvata avaruussukkulat kapselimaisella Orion-avaruusaluksella, sekä miehitetyllä Ares I -kantoraketilla ja miehittämättömällä Ares V -kantoraketilla. Project Constellationissa on kuitenkin tarkoitus käyttää jo Apollo-ohjelman aikaista laitteistoa, Crawler-transporteria ja MLP:ia. Siinä tullaan pohjaamaan Apollo-ohjelmassa koeteltuihin ratkaisuihin.

Vuonna 2009 Ares I:n testilaukaisuihin modifioidaan yksi MLP.[2] 2012 testilaukaisut ja siitä eteenpäin tehdään uusilta MLP:iltä, joihin on asennettu laukaistutorni ja suurin osa muusta laitteistosta.[2] NASA antoi uuden laukaisualustan suunnittelun Merritt Islandissa toimivalle Reynolds, Smith and Hills -yhtiölle.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Preventing Fires On The Launch Pad (PDF) NASA.
  2. a b c Kennedy Prepares to Host Constellation NASA. Viitattu 9.4.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]