Mio
| Mio | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | 4. helmikuuta |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | epäselvä |
Mio on etunimi, jota Suomessa ja Skandinaviassa käytetään miehennimenä. Vuonna 2016 se oli Ruotsissa yksi yleisimmistä vastasyntyneille pojille annetuista etunimistä. Suomessa Mio pääsi mukaan suomenruotsalaiseen nimipäiväkalenteriin vuonna 2020.[1][2][3] Suomalaiseen nimipäiväkalenteriin se lisätään vuonna 2025.[4]
Mio-nimen taustasta voidaan esittää useita tulkintoja. Se on saattanut syntyä lyhentymällä esimerkiksi Milosta tai Mirosta. Toisaalta nimen pohjana voi olla myös itsenäinen sana mio, jonka merkitys on italiassa ja espanjassa ’minun’.[5]
Mio-nimi tunnetaan Astrid Lindgrenin teoksesta Mio, poikani Mio (ruots. Mio, min Mio, 1954, suom. 1955). Nimen yhteys lastenkirjallisuuteen näkyy myös suomenruotsalaisessa almanakassa: Mio jakaa nimipäivän (4. helmikuuta) Ronjan ja Myn kanssa. Kaikki kolme ovat tuttujen satuhahmojen nimiä.[5][6][7][8]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Mio on elokuuhun 2023 mennessä ollut Suomessa virallisena etunimenä noin 1 070 miehellä ja noin 50 naisella.[9]
Tunnettuja Mio-nimisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mio Ōtani (s 1979), japanilainen jalkapalloilija
Kuvitteellisia Mio-nimisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mio, Jussi Hämäläinen, Astrid Lindgrenin teoksessa Mio, poikani Mio
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Meriläinen-Tenhu, Minna: Iita, Teo, Juni ja Charlie pääsevät uuteen nimipäiväkalenteriin 29.8.2018. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Alice ja Oscar jälleen johdossa isof.se. 31.1.2017. Institutet för språk och folkminnen. Viitattu 7.9.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Alhaug, Gulbrand: Mio Store norske leksikon. Päivitetty 9.7.2020. Viitattu 7.9.2020. (norjaksi)
- ↑ Myllyoja, Essi: Kalenteriin 33 uutta nimeä – Katso tästä, ketkä saavat nimipäivän Helsingin Sanomat. 31.8.2023. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 413. (Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
- ↑ Mattfolk, Leila: Nya namn kommer in, de gamla blir kvar. Språkbruk, 2018, nro 4. (ruotsiksi)
- ↑ Nimipäivähaku (hakusana ”Mio”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Satuhahmosanasto L–Ö isof.se. Päivitetty 19.3.2014. Institutet för språk och folkminnen. Arkistoitu 25.9.2020. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Mio”) 28.8.2023. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 31.8.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Etunimien taivutus: Mio (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)