Mieszko I
| Mieszko I | |
|---|---|
![]() Mieszko I Jan Matejkon 1893 kuvitteellisessa maalauksessa. | |
| Puolan ruhtinas | |
| Valtakausi | 960–992 |
| Edeltäjä | Siemomysł |
| Seuraaja | Bołesław I Urhea |
| Syntynyt | n. 930 |
| Kuollut |
25. toukokuuta 992 Poznań, Puola |
| Hautapaikka | todennäköisesti Poznańin katedraali |
| Puoliso |
Dubrawka; naim. 965, k. 977 Oda von Haldensleben; naim. 978/979, k. 1023 |
| Lapset |
Bołesław I Urhea| Świętosława, Sigrid Ylpeä Vladivoj Mieszko Świętopełk Lambert |
| Suku | Piast |
| Isä | Siemomysł |
| Äiti | Gorka |
| Uskonto | pakanallinen uskonto, roomalaiskatolilaisuus 966 -> |
Mieszko I (n. 930 – 25. toukokuuta 992[1] Póznan, Puola) oli polaanien ruhtinas, Puolan ensimmäinen historiallinen hallitsija ja varhaisin tunnettu Piast-suvun jäsen.[2]
Mieszko oli polaanien ruhtinas ja hän yhdisti myöhemmin useat puolalaiset heimot valtansa alle. Hän antoi kastaa itsensä ja toi Puolan osaksi kristikuntaa sekä laajensi ruhtinaskunnan Itämerelle asti. Häntä seurasi vallassa poika Bołesław I Urhea, joka jatkoi isänsä politiikkaa.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat polaanien ruhtinas Siemomysł (n. 910 – n. 960) ja mahdollisesti tämän Gorka-niminen puoliso. Hänellä oli nuorempi veli Czcibor (k. 972 jälkeen).
Mieszko otti vastaan kasteen vuonna 966 vastustaakseen saksalaisten pakkokäännytystä ja Puolan liittämistä Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan eli Böömin kohtaloa. Mieszko laajensi Puolan valtiota etelään Galitsiaan Böömin kustannuksella ja pohjoiseen Itämerelle liittämällä maihinsa Pommerin. Vallansa huipulla Mieszko antoi valtakuntansa paavi Johannes XV:n alaisuuteen vuosina 990–991 taatakseen sen kirkollisen itsenäisyyden Saksan kuningaskunnasta, myöhemmästä Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta.[2]
Mieszkon noustessa valtaan vuonna 990 hän peri valmiiksi polaanien ja kujaavien maat Oderin ja Veikselin väliseltä alueelta. Myös masovit olivat riippuvaisia Mieszkon valtakunnasta. Miezko alkoi laajentamaan valtakuntaansa sotimalla saksalaisia maakreivejä vastaan alueensa länsi- ja pohjoisosissa. Tähän sotaan tukea saadakseen hän avioitui Böömin herttuan tyttären, Böömin prinsessa Dubrawkan kanssa vuonna 965 ja kääntyi samalla kristinuskoon. Sota tuotti tulosta ja Miezko valloitti alueita Oderin länsipuolelta, minkä lisäksi hän valloitti Pommerin alueen.[3]
Vuonna 986 Mieszko alistui silloisen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III:n vasalliksi. Hän meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa Nordmarkin kreivin tyttären Oda von Haldenslebenin kanssa. Tämän jälkeen hän kävi sotaa Böömiä vastaan valloittaen vislaanien ja slensaanien alueita. Vuonna 991/992 Miezko I antoi maansa paavi Johannes XV:n suojelukseen. Asiakirjassa nimeltä Dagome iudex (kopio vuodelta 1080) mainitaan myös puoliso ruhtinatar Oda sekä heidän poikansa Mieszko ja Lambert. Se on varhaisin säilynyt Puolan maantieteellistä aluetta kuvaileva asiakirja. [4]

Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruhtinas Mieszko I kuoli noin 61-vuotiaana 25. toukokuuta 992 Poznańissa. Lähteet eivät anna mitään syytä uskoa, että hänen kuolemansa johtui muista kuin luonnollisista syistä. Kronikoitsija Thietmar Merseburgilaisen mukaan Puolan hallitsija kuoli "vanhalla iällä, kuumeen voittamana". Todennäköisesti hänet haudattiin Poznańin katedraaliin. Puolan ensimmäisen historiallisen hallitsijan jäännöksiä ei ole koskaan löydetty, eikä hänen hautapaikkaansa tiedetä varmasti. Vuosina 1836–1837 Mieszko I:lle ja hänen seuraajalleen Bolesław I Rohkealle rakennettiin hautamuistomerkki Poznańin katedraalin Kultaiseen kappeliin (puol. Złota Kaplica), jonne sijoitettiin Bolesławin 1300-luvulta peräisin olevasta haudasta löydetyt vaurioituneet jäännökset.
Thietmar Merseburgilaisen mukaan ennen kuolemaansa Mieszko I jakoi ruhtinaskuntansa useiden ruhtinaiden kesken, jotka luultavasti olivat hänen poikiaan: Bolesław I Urhea, Mieszko ja Lambert. Bolesław I:n ja äitipuoli Odan sekä tämän alaikäisten poikien (Bolesławin velipuolten) välisen valtataistelun jälkeen Mieszko I:n vanhin poika otti haltuunsa koko isänsä valtion ja karkotti äitipuolensa ja tämän pojat Puolasta. Leskiruhtinatar Oda palasi Saksaan ja eli vielä yli 30 vuotta Quedlinburgin luostarissa nunnana.
Vuonna 1999 arkeologi Hanna Kóčka-Krenz löysi Mieszkon palatsi-kappelikompleksin jäänteet Poznańissa.
Avioliitot ja perilliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolalaisen kronikoitsija Gallus Anonymuksen vuosina 1112–1118 kirjoitetun Puolan ensimmäisen historiikin[5] mukaan Mieszkolla oli ennen kristinuskoon kääntymistään seitsemän pakana-vaimoa, joista hänen oli luovuttava, jolloin Dobrawa jäi hänen ainoaksi puolisokseen. Näistä suhteista mahdollisesti syntyneiden lasten kohtaloista ei tiedetä mitään. Vuonna 965 ennen kastettaan, Mieszko avioitui Böömin prinsessa Dubrawkan (940/945–977) kanssa.
Heille syntyi kaksi tai kolme lasta:
- Bolesław I Urhea (Chrobry) (967 – 17. kesäkuuta 1025)
- Świętosława/Sigrid Ylpeä, Wendenin Gunhild (968/972 – n. 1016), avioitui ensin Ruotsin kuningas Eerik Voittoisan (k. n. 995) ja sen jälkeen Tanskan kuningas Sven Haaraparran kanssa. Hän oli luultavasti Tanskan, Norjan ja Englannin kuningas Knuut Suuren äiti. Hänet lähetettiin vuonna 997 takaisin Puolaan, kun Sven Haaraparta avioitui Sigrid Storrådan kanssa.
- mahdollisesti Vladivoij (n. 981–1003), Böömin herttua
Vuonna 978/979 Mieszko avioitui Oda von Haldenslebenin (955/60–1023) kanssa, joka oli itäsaksalaisen Nordmarkin rajakreivi Dietrichin von Haldenslebenin ja tämän nimeltä tuntemattoman puolison vanhin tytär. Miezko sieppasi hänet Kalben luostarista Saksi-Anhaltista, jossa Oda oli ollut kasvatettavana.
Heille syntyi kolme lasta:
- Mieszko (n. 979– 992/95 jälkeen)
- Świętopełk (n. 980–ennen 991?)
- Lambert (n. 981– 992/95 jälkeen)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hovi, Kalervo: Puolan historia. Otava, 1993. ISBN 951-1-11207-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mieszko I Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Mieszko I | Polish Ruler, Christianization & Expansion | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Hovi 1993, s. 17
- ↑ Hovi 1993, s. 18
- ↑ Naukowcy wiedzą, kim był Gall Anonim serwisy.gazeta.pl. Arkistoitu 6.3.2009. Viitattu 14.7.2025.
