Mieskone
Mieskone on suomalainen rockyhtye, jonka laulaja-kitaristina ja lauluntekijänä toimii Juha Mieskonen. Se tunnetaan parhaiten 1990-luvun alkupuolen hiteistään ”Omenapuu” ja ”Roosa ja kahdeksan muuta”.
Mieskoneen alkuperäiset jäsenet olivat Juha Mieskonen (laulu ja basso), Ekku Apo (kitara ja laulu), Ari Ilaskivi (rummut), Jarmo Lehtelä (kitara). Myöhemmin mukaan tulivat Maku Siirtola (koskettimet), Ilaskiven tilalle tullut Tomppa Frisk sekä Harri Moilanen (kitara) ja Peki Uurtimo (basso). Kesken toisen albumin tekoa Moilasen tilalle vaihtui Henny Björklöf. Kolmannella albumilla soittivat Marko Karhu (kitara) ja Ile Tirkkonen (rummut).[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bablersissä ja Baysixissä aiemmin soittanut Juha Mieskonen ja Ekku Apo esittivät 1980-luvun lopulla perustamassaan Cortego’s-yhtyeessä englanniksi omia ja lainattuja kappaleita ja esiintyivät muun muassa Tavastia-klubilla. Pöytälaatikkoon kertyi kuitenkin myös suomenkielisiä lauluja, joiden ympärille perustettiin uusi yhtye Mieskone. Yhtye harjoitteli Helsingin Kasarmikadulla ravintola Cantina Westin viereisessä kellarissa, ja ravintolan baarimikkona työskennellyt Maku Siirtola liittyi pian yhtyeen kosketinsoittajaksi. Kun rumpali Ari Ilaskivi lähti Britanniaan opiskelemaan, hänen tilalleen tuli jo Cortego’sissa soittanut Tomppa Frisk.[1]
Pian Mieskoneelle tarjosivat levytyssopimusta sekä Ilkka Vainion Audiovox että monikansallinen Polygram, jolle yhtye sitten tekikin kaksi albumia, ”Voisitko viheltää (1993) ja ”Roosa ja kymmenen muuta (1995). Kolmas albumi Kaislavene (1999) tehtiin Texicalli Records -merkille.
Mieskoneen kolmas single, viheltelyyn kehottava ”Omenapuu” sai paljon soittokertoja etenkin Yleisradion kanavilla, ja esikoisalbumin raidat alkoivat soida myös kaupallisilla kanavilla. Ilkka Mattila arveli Helsingin Sanomissa Mieskoneen alkuaikojen suosion johtuneen lauluista, jotka käsittelivät monille tuttuja kipeitä asioita hauskalla ja kepeällä tavalla: ”Yhtye laulaa mieluummin kaikille yhteisistä elämän ilmiöistä kuin matkustavan keikkaraakin romanttisesta sekavuudesta.” Haastattelussa Juha Mieskone kertoi aina luulleensa kappaleitaan kovin melankolisiksi.[2]
Yhtye osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun vuonna 1993 kappaleella ”Sininen mekko”[3].
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voisitko viheltää (1993) (Polygram)
- Roosa ja kymmenen muuta (1995) (Polygram)
- Kaislavene (2000) (Texicalli Records)
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Suru” / ”Tarjoilija” (1992)
- ”Vihreällä bussilla” / ”Liikemiehen taivas/Yksinäinen” (1993)
- ”Omenapuu” / ”Tähän tahtiin” (1993)
- ”Sininen mekko” / ”Se on varmaa” (1993)
- ”Pienen pojan unelma” (1993)
- ”Toiseen kiintynyt” / ”Toivelevyt” (1994)
- ”Roosa ja kahdeksan muuta” / ”Laulu sulle” (1995)
- ”Kitara” (1995)
- ”Taivaanrannan maalari” (1996)
- ”Kukkamekko” (1998)
- ”Kun seireenit laulaa” (1999)
- ”Hetket on kultaa” / ”Ruususuu” (1999)
- ”Erilaisia ihmisiä” (2003)
- ”Lupaukset” (2006)
- ”Harhaillaan” (2014)
- ”Merisuolaa” (2014)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Historian havinaa Mieskoneen sivusto. 18.2.2013. Viitattu 5.3.2022.
- ↑ Mattila, Ilkka: Hauskasti vakava. Helsingin Sanomat, 8.9.1995, s. 48. [Näköislehti (maksullinen) Artikkelin verkkoversio].
- ↑ Petri Tuunainen & Kristian Kuisma: Syksyn sävel 1993 Vinyylinrahinaa-sivusto. 14.12.2020. Viitattu 5.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mieskone Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
