Michael Billig
Michael Billig (s. 1947) on brittiläinen sosiaalipsykologi ja sosiaalitieteiden professori Loughborough’n yliopistossa. Hänet tunnetaan erityisesti klassisen retoriikan tutkimuksen yhdistämisestä sosiaalipsykologiaan.
Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Billig syntyi vuonna 1947 Lontoossa juutalaiseen perheeseen. Nuoruusiässä hän lähti opiskelemaan psykologiaa ja filosofiaa Bristolin yliopistoon. Billig ei pitänyt aluksi psykologiaa mielenkiintoisena, mutta asenne muuttui hänen kohdattuaan sosiaalipsykologi Henri Tajfelin. Tajfelin ajatusmaailma korosti ihmisten toimintaa, ajattelua ja identiteettiä yhteiskunnallisessa kontekstissa, kritisoiden tuolloin vallitsevaa kokeellista psykologian tutkimusta. Kokeellisella tutkimuksella ei Tajfelin mukaan ollut minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä. Billig teki väitöskirjansa nojaten Tajfelin aiempiin pienryhmäkokeisiin.
Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastapainoksi yksilökeskeiselle ajattelutavalle, Billig korosti ideologian käsitettä, jonka hän oli omaksunut Karl Marxilta ja Karl Mannheimilta. Yksilökeskeisellä ajattelutavalla Billig viittasi ajattelutapaan, jonka mukaan toimintaa voitiin selittää vain yksilön ominaisuuksilla. Ideologialla Billig tarkoitti olemassa olevaa uskomus- ja ajattelujärjestelmää jonka jokin ryhmä jakoi keskenään. 1980-luvulla Billig alkoikin tutkia nuorten poliittisia mielipiteitä vastapainoksi yksilöiden tasapainoisuushakuisuudelle eli yhtenäisyysteorialle. Billig pyrki osoittamaan, että ihmisen ajattelu sisälsi ristiriitaisia ja epäloogisiakin elementtejä. Hän näki arkisen kielenkäytön perustuvan avoimeen keskusteluun, kun taas tieteellinen kielenkäyttö pyrki löytämään objektiivisia totuuksia ja sulkemaan päättelyketjun. Näin ollen Billig puolsi väitettä, jonka mukaan todelliset keskustelut syntyvät, kun vältellään tekoneutraalisuutta, herätetään ristiriitoja ja argumentoidaan erilaisten näkökulmien puolesta.
Billig näki ideologian eli uskomusjärjestelmän antavan ainekset ajattelulle. Tästä juontuu arkiajattelun ristiriitaisuus, jota Billig kutsui dilemmaattisuudeksi. Dilemmattisessa ajattelussa molemmat vaihtoehdot olivat joko yhtä huonoja tai yhtä hyviä. Billigin mukaan vallitsevat ideologiat ilmenevät ihmisten ajatteluista ja puheista. Hän tutki minkälaisia ajatuksia ideologia antaa arkiajattelulle, ja miten se heijastuu osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Esimerkkinä heijastumisesta arkipuheessa oli kuningaskuntien alamaisten aseman suhteuttaminen suhteessa kuninkaallisiin ja näin ollen eriarvoisuuksien oikeuttaminen.
Retorinen sosiaalipsykologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Billigin elämässä alkoi uusi elämänvaihe hänen päädyttyään Loughborough’n yliopistolle tutkimaan kieltä ja vaikuttamista. Billig muodosti yhdessä muutaman muun opettajan kanssa Discourse and Rhetoric Group -nimisen ryhmän. Tämä ryhmä kritisoi vallalla ollutta kongnitiivista psykologiaa ja pyrki palauttamaan antiikin ajan merkittävien henkilöiden esim. Platonin ja Aristoteleen oppeja nykytutkimuksen käyttöön. Heidän mukaansa antiikin aikana määritelty ajattelun käsite luotiin tuolloin eikä se ole sen jälkeen juuri kehittynyt. Ajattelun nähtiin olevan sääntöjen luomista, neuvottelua ja kieltämistä sekä luonteeltaan argumentatiivista. Billig julkaisi työnsä pohjalta Arguing and Thinking-kirjan, joka kuuluu hänen pääteoksiinsa.
Kirjan ja ryhmän ajamien aatteiden perusteella syntyi uusi suuntaus, retorinen sosiaalipsykologia joka on vakiinnuttanut paikkansa psykologiassa. Lähestymistapa perustuu väitteelle, jonka mukaan jokaiselle väitteelle on olemassa vasta-argumentti. Tässä yhdistyvät niin antiikin ajan ajattelijoiden kuin myös uuden retoriikan ja argumentaation tutkimuksen lähestymistavat. Vielä 1980-luvulla retoriikan katsottiin olevan enimmikseen ihmisten manipuloimista. Billig kuitenkin korosti retoriikan olevan sääntöjen noudattamista ja argumenttien luomista, joista taas seurasi vasta-argumentteja eikä suinkaan vain yksimielisyyttä ja manipulaatiota. Billig otti esimerkiksi peliteorian, jonka mukaan ihmiset ovat perusolemukseltaan sääntöjen ja roolien vankeja. Vasta-argumentiksi pystyi näin ollen muodostamaan väitteen, jonka mukaan ihmiset ovat samalla myös sääntöjen ja roolien luojia sekä rikkojia. Billig käytti eksplisiittisyyden ja implisiittisyyden käsitteitä jatkoargumenttien muodostamisessa. Hän esim. mainitsi ihmisen, joka kannattaa eksplisiittisesti kuolemanrangaistusta, vastustavan samalla implisiittisesti armahdusta.
Billigin mukaan oleellista oli asenteellisten ilmauksien vaihtuvuus saman yksilön kohdalla, ja eri konteksteissa esiinnousevat nousevat erityyppiset vasta-argumentit. Tähän nojautui retorinen taitavuus, eli kyky huomioida ja kumota mahdollisemman monta vasta-argumentti siinä kontekstissa, jossa puhuja sen esittää ja näin saada kuulijat puolelleen. Kieli ja ajattelu ovat argumentatiivisia, minkä vuoksi logiikan säännöt eivät tuoneet apua niiden tutkimiseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salonen, Marko (2001). Michael Billig, Ajattelun retoriikka ja ideologisuus. Teoksessa Vilma Hänninen, Jukka Partanen & Oili-Helena Ylijoki (toim.). Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä (ss.299-322). Tampere: Osuuskunta Vastapaino.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
