Mikojan-Gurevitš MiG-3
| Mikojan-Gurevitš MiG-3 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Valmistaja | Mikojan-Gurevitš |
| Suunnittelija | Artjom Mikojan |
| Ensilento | tammikuu 1941 |
| Esitelty | 1941 |
| Pääkäyttäjät | Neuvostoliiton ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 3 422 kpl |
| Valmistusvuodet | 1940–1941 |
| Kehitetty mallista | Mikojan-Gurevitš MiG-1 |
Mikojan-Gurevitš MiG-3 (Микоян-Гуревич МиГ-3) on Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone ja yksi maan parhaista luokassaan. Se oli kehitetty MiG-1-hävittäjästä pyrkimyksenä korjata edeltäjänsä huonoa ohjattavuutta.
Tarkoitus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MiG-3 oli suunniteltu suurten korkeuksien hävittäjäksi. Se ei ollut edukseen matalissa ja keskikorkeuksissa, joissa ilmataistelut käytiin Venäjän taivaalla. Havaittuaan koneen puutteet ilmataistelussa lentäjät välttivät myös neuvostoliittolaisessa lentokoulutuksessa suosittua kaartotaistelua ja käyttivät niin sanottua heiluritaktiikkaa syöksy-tulitus-syöksy pois tai ylösveto saavutetulla nopeudella. Näin käytettynä nopeutta hyödyntämällä kone oli tehokas muun muassa Suomen ilmavoimien käyttämää Brewster F2A -hävittäjää vastaan.[1]
Koneella oli taipumus kiertoon laskeuduttaessa – tämä johtui moottorin suuresta massasta suhteessa rungon pituuteen, mikä heikensi pituusvakavuutta. Tätä oli pyritty korjaamaan lisätyllä siiven V-kulmalla MiG-1:een verrattuna.[2]
Maaliskuussa 1941 valmistui päivittäin kymmenen MiG-3-konetta. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 valmiina oli 1 200 MiG-3-hävittäjää.
Moskovan taistelussa MiG-3-hävittäjälentäjät saavuttivat runsaasti ilmavoittoja saksalaisista pommikoneista. Sodan pakottavassa yleistilanteessa koneeseen asennettiin myös kiskot RS-82-raketteja varten auttamaan maavoimien suorassa tukemisessa, vaikka kone ei soveltunutkaan rynnäkkötehtäviin.
Konetta ei enää kehitetty, koska sen käyttämät Mikulin-moottorit varattiin Iljušin Il-2 -maataistelukoneen tuotantoon. Siinä kokeiltiin Švetsov AŠ-82 -tähtimoottoria, mutta tämä versio ei tarjonnut parempaa suorituskykyä kuin mitä samaa moottoria käyttävällä Lavotškin La-5:llä jo oli.
Pääosa MiG-koneista vedettiin pois etulinjan tehtävistä vuoden 1943 tienoilla. Tunnetuin tyypillä lentänyt on Aleksandr Pokryškin, joka oli liittoutuneiden johtava hävittäjä-ässä.
Suomi ja MiG-3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1942 Suomi neuvotteli Saksan kanssa 22 MiG-3-sotasaaliskoneen ostamisesta. Koneet tilattiin joulukuussa 1942. Koneiden toimitukset viivästyivät, ja suomalaisten tiedusteltua toukokuussa 1943 syytä tähän saksalaiset ilmoittivat kone-erän tuhoutuneen ilmapommituksessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Karhunen, Joppe: Ritarilentue taistelee. Lentueenpäällikön muistelmia 1941–1943, s. 116. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9513-4
- ↑ Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet, s. 234. Karisto, 2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikojan-Gurevitš MiG-3 Wikimedia Commonsissa
