Metsäsuhde

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Metsäsuhde on ihmisen metsään liittämien arvojen, kokemuksien ja merkityksien kuvaus sekä niiden vaikutus ihmisen elämään ja toimintaan[1]. Käsitteenä metsäsuhde on osa laajempia ympäristösuhteen ja luontosuhteen käsitteitä[2].

Monimuotoinen metsäsuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäsuhde muotoutuu vuorovaikutuksessa metsän ja siihen liitettyjen merkitysten kanssa. Metsäsuhteessa metsä jäsentyy eri tavoin koetuiksi ja merkityksellisiksi paikoiksi[3].

Metsäsuhde voi ilmetä sekä välittömänä että välillisenä. Välittömällä viitataan suoriin metsäkokemuksiin eli fyysiseen metsässä olemiseen, liikkumiseen ja tekemiseen. [4][5] Välillisellä tarkoitetaan metsään liittyviä ajatuksia, käytäntöjä, muistoja, tapoja ja tunteita – jotka voivat ilmetä sekä metsässä että muissa tilanteissa. [1][6][7] Yksilön metsäsuhde vaikuttaa siihen, miten hän asennoituu metsään ja toimii siellä tai siihen liittyen[1][5].

Metsäsuhteeseen sisältyy sekä aineettomia että aineellisia ulottuvuuksia[8]. Metsäsuhteen aineettomat elementit koostuvat metsään liittyvistä ajatuksista, havainnoista, kokemuksista, mielikuvista, muistoista, toiminnasta ja tunteista. Metsäsuhde ilmenee myös aineellisina ilmauksina. Erilaiset metsään ja sen käyttöön liittyvät esineet ovat tulosta eri aikoina vallinneista metsäsuhteista ja niihin kiteytyy monia metsään liittyviä merkityksiä[9].

Metsäsuhde osana metsäkulttuuria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtainen metsäsuhde muotoutuu osana ihmisen elämänvaiheita[4]. Lapsena omaksutut ajatukset ja asenteet, lapsuuden kokemukset, täydentyvät nuoruuden kokemuksilla ja edelleen aikuisuuden kokemuksilla. Eri elämänvaiheissa ja rooleissa metsä voidaan kokea ja se voi ilmetä eri tavoin[10]. Metsäsuhde on siten jatkuvasti elävä suhde, joka muotoutuu ja muuntuu halki elämän[11].

Yksilön metsäsuhde on osa yhteisön metsään liittyviä ajattelu- ja toimintatapoja eli metsäkulttuuria[12][13][14]. Yksilöiden metsäsuhteet sekä säilyttävät että uudistavat metsäkulttuuria, mutta myös päinvastoin: metsäkulttuuri vaikuttaa yksilöiden metsäsuhteisiin[15][16].

Metsäsuhde osana luontosuhdetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen suhdetta ympäristöön kuvataan käsitteillä ympäristösuhde (human-environment relationship) ja luontosuhde (human-nature relationship), joiden alakäsitteeksi metsäsuhde asettuu. Ympäristösuhde määrittää ihmisen suhdetta sekä luonnontilaisten että ihmistoiminnan muokkaamien alueiden kokonaisuuteen[17]. Luontosuhteella, ympäristösuhteen osana, viitataan erityisesti ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen[2][17]. Luontosuhteella voidaan viitata myös tiettyyn, elinpiirissä vallitsevaan luonnonympäristöön -vaikkapa metsään- ja silloin metsäsuhde (human-forest relationship) toimii täsmentävänä käsitteenä[7][17]. Suomessa käsitteitä luonto ja metsä käytetään usein myös synonyymeina[18]. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa metsäsuhde on käsitteenä vielä harvinainen[2], kun taas luontosuhde-käsite esiintyy eri tieteenaloilla.

Suhdetta luontoon voidaan tarkastella myös yhteiskunnan näkökulmasta (societal nature relations). Tässä näkökulmassa tutkimuksen kohteena ovat erityisesti ne yhteiskunnassa vallitsevat käytännöt ja mekanismit, joilla luontoa määritetään ja käytetään[19].

Metsä metsäsuhteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteet luonto ja ympäristö ovat vaikeasti määriteltäviä ja usein arkiajattelussa luonto käsitetään joksikin ihmisestä erilliseksi[20].

Myös käsitteellä metsä on erilaisia määritelmiä[21]. Metsällä viitataan usein luonnon materiaaliseen muodostelmaan eli eliöiden, maaperän ja ilmaston muodostamaan ekologiseen kokonaisuuteen, mutta metsä on myös monimuotoisen ihmistoiminnan kohde ja tapahtumapaikka[22].

Käsitteen haasteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistisessa ympäristötutkimuksessa etenkin länsimaisen ihmisen suhde luontoon ja sen käyttöön mielletään usein muita lajeja alistavaksi. Kriittisen posthumanismin tavoitteena on tarkastella lajienvälisiä suhteita tasa-arvoisemmin ja siten vähentää alistavasta suhteesta johtuvia ympäristöongelmia. Käsite luontosuhde sisältää oletuksen, että ”luonnon” lisäksi on olemassa myös ”ei-luontoa”. Ihminen sijoittuu tähän ”ei-luontoon”, josta käsin hän luo suhteensa sen ulkopuoliseen ”luontoon”. Luontosuhde-käsitteen – ja myös metsäsuhde-käsitteen – nähdään uusintavan länsimaista dikotomista kulttuurikäsitystä, jossa luonto ja ihminen nähdään erillisinä.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Halla, T. & Karhunkorva, R. & Laine, J. & Paaskoski, L.: Human-forest relationship in Finland, s. 172. E. Johann & J. Kusmin & J. Woitsch (toim.) European Forests. Our Cultural Heritage. IUFRO., 2021.
  2. ↑ a b c Liina Häyrinen, Sari Pynnönen: A Review of the Concepts and Measurements for Connection to Nature and Environmentally Responsible Behaviour—a Call for Research on Human-Forest Relationships. Current Forestry Reports, 1.12.2020, 6. vsk, nro 4, s. 323–338. doi:10.1007/s40725-020-00131-6. ISSN 2198-6436. Artikkelin verkkoversio. en
  3. ↑ Maria Lewicka: Place attachment: How far have we come in the last 40 years?. Journal of Environmental Psychology, 1.9.2011, 31. vsk, nro 3, s. 207–230. doi:10.1016/j.jenvp.2010.10.001. ISSN 0272-4944. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ a b Margaretha Häggström: Lived experiences of being-in-the-forest as experiential sharing with the more-than-human world. Environmental Education Research, 2.9.2019, 25. vsk, nro 9, s. 1334–1346. doi:10.1080/13504622.2019.1633275. ISSN 1350-4622. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b Stedman, R. C.: Sense of Place and Forest Science: Toward a Program of Quantitative Research.. FOR. SCI.49(6):822–829., 2002.
  6. ↑ Joshua B. Gruver, Alexander L. Metcalf, Allyson B. Muth, James C. Finley, A. E. Luloff: Making Decisions About Forestland Succession: Perspectives from Pennsylvania's Private Forest Landowners. Society & Natural Resources, 2.1.2017, 30. vsk, nro 1, s. 47–62. doi:10.1080/08941920.2016.1180728. ISSN 0894-1920. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b Karhunkorva, R. & Kärkkäinen, S. & Paaskoski, L.: Metsäsuhteiden kenttä. Luston julkaisuja 1. Lusto - Suomen Metsämuseo: Punkaharju., 2017.
  8. ↑ Eva Ritter, Dainis Dauksta: Human–forest relationships: ancient values in modern perspectives. Environment, Development and Sustainability, 2013-06, 15. vsk, nro 3, s. 645–662. doi:10.1007/s10668-012-9398-9. ISSN 1387-585X. Artikkelin verkkoversio. en
  9. ↑ Häyhä, H. & Jantunen, S. & Paaskoski, L.: Merkitysanalyysimenetelmä, s. 10-13, 18-20. Suomen Museoliiton julkaisuja 64., 2015.
  10. ↑ Margrete Skår: Forest dear and forest fear: Dwellers’ relationships to their neighbourhood forest. Landscape and Urban Planning, 30.11.2010, 98. vsk, nro 2, s. 110–116. doi:10.1016/j.landurbplan.2010.07.017. ISSN 0169-2046. Artikkelin verkkoversio. en
  11. ↑ Lynne C Manzo: Beyond house and haven: toward a revisioning of emotional relationships with places. Journal of Environmental Psychology, 1.3.2003, 23. vsk, nro 1, s. 47–61. doi:10.1016/S0272-4944(02)00074-9. ISSN 0272-4944. Artikkelin verkkoversio. en
  12. ↑ Paaskoski, L.: Experienced, recollected and reconstructed. Establishment of Nordic forest museums in the 1940s60s.. Nordisk museologi 1/2014, 2014.
  13. ↑ Ritter, E., Dauksta, D.: Ancient values and contemporary interpretations of European forest culture—reconsidering the understanding of sustainability in forestry., s. 424–432. Proceedings of the IUFRO conference on small-scale forestry and rural development, June 2006, Galway, Ireland., 2006.
  14. ↑ Farnum, J., Hall, T., & Kruger, L. E.: Sense of place in natural resource recreation and tourism: An evaluation and assessment of research findings.. General Technical Report, PNW-GTR-660. United States Department of Agriculture, Pacific Northwestern Research Station., 2005.
  15. ↑ Siivonen, K.: Metsäsuhde kulttuurisesti kestävänä tulevaisuusperintönä., s. 10-23. Paaskoski, L. & Roiko-Jokela, H. (toim.). Metsät ja kulttuurinen kestävyys. Vuosilusto 2013. Lusto – Suomen Metsämuseo ja Metsähistorian Seura, Punkaharju., 2020.
  16. ↑ Matila & Paaskoski & Karhunkorva & Arnkil: Metsäkulttuurinen näkökulma kansalliseen metsästrategiaan. Tapion raportteja nro 25. Helsinki. Tapio Oy., 2018.
  17. ↑ a b c Courtney G. Flint, Iris Kunze, Andreas Muhar, Yuki Yoshida, Marianne Penker: Exploring empirical typologies of human–nature relationships and linkages to the ecosystem services concept. Landscape and Urban Planning, 1.12.2013, 120. vsk, s. 208–217. doi:10.1016/j.landurbplan.2013.09.002. ISSN 0169-2046. Artikkelin verkkoversio. en
  18. ↑ Laurén, K.: Suo – sisulla ja sydämellä. Suomalaisten suokokemukset ja -kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
  19. ↑ Dennis Eversberg: The Social Specificity of Societal Nature Relations in a Flexible Capitalist Society. Environmental Values, 1.6.2021, 30. vsk, nro 3, s. 319–343. doi:10.3197/096327120X15916910310581. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Willamo, R.: Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena.. Environmentalica Fennica 23. Helsinki: Helsingin yliopisto., 2005.
  21. ↑ Schuck, A. ym.: Compilation of Forestry Terms and Definitions.. EFI Internal Report 6., 2002. European Forest Institute..
  22. ↑ Yi-Fu Tuan: Language and the Making of Place: A Narrative-Descriptive Approach. Annals of the Association of American Geographers, 1991-12, 81. vsk, nro 4, s. 684–696. doi:10.1111/j.1467-8306.1991.tb01715.x. ISSN 0004-5608. Artikkelin verkkoversio. en
  23. ↑ Hankonen, I.: Ihmisiä metsässä. Luonto kulttuuriympäristökysymyksenä., s. 22-23. Kultaneito XXII. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura., 2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsäsuhde&oldid=22088888”