Merckinsarvikuono

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Metsäsarvikuono)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merckinsarvikuono
Kallo
Kallo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Sarvikuonot Rhinocerotidae
Suku: Dihoplus
Laji: kirchbergensis
Kaksiosainen nimi

Dihoplus kirchbergensis
Jäger, 1839

Distribution of S. kirchbergensis2.png

Merckinsarvikuono[1] (Dihoplus kirchbergensis) on sukupuuttoon kuollut sarvikuonolaji joka eli Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa pleistoseenikauden lopulla. Se eli samaan aikaan villasarvikuonon kanssa, mutta merckinsarvikuono eli lämpimämmässä ilmastossa.

Esiintymisaika- ja alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennallistuspiirros vuodelta 1918.

Merckinsarvikuono eli keski-pleistoseenikaudella aikavälillä MIS 15-13 aina eem-interglasiaalille eli MIS 5e. Lajia esiintyi laajalla alueella Euraasiassa aina Ranskasta Kiinaan. Sen jäännöksiä on löydetty paitsi Ranskasta ja Kiinasta, mutta myös Englannista, Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Sloveniata, Kroatiasta, Unkarista, Tšekistä, Slovakiasta, Puolasta, Romaniasta, Moldovasta, Venäjältä, Kazakstanista ja Koreasta. Epävarmoja löytöjä on myös Ukrainasta, Armeniasta, Azerbaidžanista ja Tadžikistanista. Kaiken kaikkiaan löytöjä on tehty huomattavasti enemmän Länsi-Euroopasta, kuin muilta lajin esiintymisalueilta.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merckinsarvikuono oli erikoistunut elämään metsäympäristöissä, kun taas vastaavasti samaan aikaan elänyt arosarvikuono (Stephanorhinus hemitoechus) asutti aroja. Molemmat lajit kehittyivät todennäköisesti Aasiassa ja Eurooppaan levitessään ne syrjäyttivät vanhemman sarvikuonolajin Stephanorhinus hundsheimensis.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1424. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.
  2. Emmanuel M.E Billia: Occurrences of Stephanorhinus kirchbergensis (Jäger, 1839)(Mammalia, Rhinocerotidae) in Eurasia–An Account Acta Paleontologica Romaniae. academia.edu. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
  3. Outliving the Ice Age: Tale of a rhinoceros ScienceDaily: Senckenberg Research Institute and Natural History Museum. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]