Metsänhoitomaksu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Metsänhoitomaksu oli vuoteen 2015 asti[1] yksityisiltä puuntuottajilta perittävä vero jolla rahoitettiin muun muassa metsänhoitoyhdistyksien toimintaa. Veron tuotosta 98 prosenttia tilitettiin metsänhoitoyhdistyksille.[2] Puuntuottajalta perittävä vero jakautui kaikilta metsänhoitoyhdistyksen jäseniltä perittävään perusmaksuun ja hehtaari maksuun. Metsänhoitomaksua ei tarvinnut maksaa, mikäli tuottaja oli saanut maksuvapautuksen. Metsänhoitomaksua ei peritty pieniltä metsätiloilta. Etelä-Suomessa raja oli neljä hehtaaria, Lapin läänissä 12 hehtaaria, Oulun läänissä seitsemän hehtaaria ja Ahvenanmaalla kaksi hehtaaria. Vuonna 2009 perusmaksu oli koko maassa 25,63 euroa ja Ahvenanmaalla 15,30 euroa. Hehtaarimaksun kukin metsänhoitoyhdistys määritteli itse omalla alueella vuodeksi eteenpäin.[3]

Metsäteollisuus ry oli esittänyt metsänhoitomaksun muuttamista vapaaehtoiseksi tai vaihtoehtoisesti metsänhoitoyhdistysten harjoittaman liiketoiminnan erottamista selkeästi erilleen lakisääteisistä hallinnollisista tehtävistä. Maa- ja metsätalousministeriö on puolestaan esittänyt ainoastaan tarkennusta metsänhoitoyhdistyksiä säätelevään asetukseen, jonka mukaan hallinnollisia tehtäviä ei voi rahoittaa metsänhoitomaksuista kertyvillä tuloilla.[4]

Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli lakiuudistuksen, jonka mukaan metsänhoitomaksun pakottavuudesta luovutaan.[5] Lakiuudistus tuli voimaan 1. tammikuuta 2015.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laki metsänhoitoyhdistyksistä muuttuu 14.5.2014. Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 20.4.2015. Viitattu 17.6.2014.
  2. Laki metsänhoitoyhdistyksistä Finlex.fi. 10.7.1998. Suomen valtio. Viitattu 23.10.2015.
  3. Metsänhoitomaksu vuodelta 2009 1.5.2010. Verohallinto. Arkistoitu 5.10.2006.
  4. Islander, Anu: Metsänhoitoyhdistysten roolia on selkeytettävä 22.3.2011. Metsäteollisuus ry. [vanhentunut linkki]
  5. Kammonen, Teemu: 730 000 suomalaisen pakkomaksu: ”Vapaaehtoiseksi” Uusi Suomi. 22.2.2012. Viitattu 1.3.2012.