Merike
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Merike | |
---|---|
Nimipäivä | |
– suomenkielinen | – |
– ruotsinkielinen | – |
– ortodoksinen | – |
Nimen alkuperä | meriaiheinen nimi, jonka esikuvia on ollut mm. kreikan Pelagia [1] |
Merike on virolainen naisen etunimi, jota käytetään jonkin verran myös Suomessa ja Ruotsissa.[1][2] Virolaisittain äännettynä Merike-nimen k muistuttaa pitkää konsonanttia (”Merikke”).[3]
Kyseessä on meriaiheinen nimi, jota voidaan pitää Meri-, Merika- ja Merikki-nimien rinnakkaismuotona. Virolainen kielitieteilijä Julius Mägiste ehdotti Merikeä ensi kerran etunimeksi vuonna 1929. Siitä tuli Virossa hyvin suosittu nimi 1960-luvulla.[1][2] Meriken nimipäivää vietetään siellä 22. huhtikuuta.[4]
Suomessa Merike on vuoteen 2020 mennessä ollut etunimenä noin 480 naisella.[5] Nimi ei ole päässyt suomalaiseen almanakkaan.[6]
Tunnettuja Merike-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merike Ilves (1925–2006), Yleisradion toimittaja ja kääntäjä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 158. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ a b Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 276–277. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
- ↑ Punttila, Matti: Virolaisten nimien ääntämisestä. Kielikello, 1989, nro 2.
- ↑ Nimede statistika: Merike Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Merike”) 25.5.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 31.5.2020.
- ↑ Nimipäivähaku (hakusana ”Merike”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 31.5.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Etunimien taivutus: Merike (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)