Merike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merike
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Nimen alkuperä meriaiheinen nimi, jonka esikuvia on ollut mm. kreikan Pelagia [1]

Merike on virolainen naisen etunimi, jota käytetään jonkin verran myös Suomessa ja Ruotsissa.[1][2] Virolaisittain äännettynä Merike-nimen k muistuttaa pitkää konsonanttia (”Merikke”).[3]

Kyseessä on meriaiheinen nimi, jota voidaan pitää Meri-, Merika- ja Merikki-nimien rinnakkaismuotona. Virolainen kielitieteilijä Julius Mägiste ehdotti Merikeä ensi kerran etunimeksi vuonna 1929. Siitä tuli Virossa hyvin suosittu nimi 1960-luvulla.[1][2] Meriken nimipäivää vietetään siellä 22. huhtikuuta.[4]

Suomessa Merike on vuoteen 2020 mennessä ollut etunimenä noin 480 naisella.[5] Nimi ei ole päässyt suomalaiseen almanakkaan.[6]

Tunnettuja Merike-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merike Ilves (1925–2006), Yleisradion toimittaja ja kääntäjä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 158. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  2. a b Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 276–277. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
  3. Punttila, Matti: Virolaisten nimien ääntämisestä. Kielikello, 1989, nro 2.
  4. Nimede statistika: Merike Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
  5. Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Merike”) 25.5.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 31.5.2020.
  6. Nimipäivähaku (hakusana ”Merike”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 31.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etunimien taivutus: Merike (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)