Max Erwin von Scheubner-Richter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Max Erwin von Scheubner-Richter

Ludwig Maximilian Erwin von Scheubner-Richter, sukunimi alun perin Richter (21. tammikuuta 1884 Riika, Venäjän keisarikunta9. marraskuuta 1923 München, Saksa) oli baltiansaksalainen Saksan kansallissosialistisen puolueen alkuvuosien johtohenkilö ja ideologi. Hän sai surmansa marraskuun 1923 oluttupavallankaappauksessa.

Richterin isä oli saksalainen muusikko ja äiti baltiansaksalainen. Hän opiskeli kemiaa Riian polyteknillisessä opistossa 1904−1906. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana Richter liittyi hallituksen puolella taistelleeseen yksityisarmeijaan. Vuonna 1907 vallankumouksen päätyttyä hän muutti Müncheniin Saksaan jatkamaan opintojaan ja valmistui siellä insinööritohtoriksi (Doktoringenieur). Richter meni naimisiin aatelisukuisen Mathilde von Scheubnerin kanssa, joka oli 19 vuotta häntä vanhempi. Vuonna 1912 yksi hänen vaimonsa sukulaisista adoptoi hänet jolloin hänestä tuli aatelinen ja hän alkoi käyttää sukunimeä von Scheubner-Richter.

Ensimmäisen maailmansodan alettua 1914 Scheubner-Richter liittyi vapaaehtoisena Saksan keisarilliseen armeijaan. Hän oli aluksi länsirintamalla baijerilaisessa joukko-osastossa mutta marraskuussa 1914 hänet siirrettiin venäjänkielen taitoisena itärintamalle. Scheubner-Richter siirtyi kuitenkin lopulta Osmanien valtakuntaan jossa hän oli Saksan varakonsulina Erzurumissa. Hän oli alun perin mukana saksalaisten suunnittelemassa operaatiossa, jonka tarkoituksena oli sabotoida Venäjän Kaukasuksella sijainneita öljykenttiä. Saksalaisten agenttien oli tarkoitus soluttautua Venäjälle samalla kun turkkilaiset joukot hyökkäsivät venäläisten Karsissa sijainneita linnoitettuja asemia vastaan. Tämä hyökkäys kuitenkin epäonnistui ja suunnitelmasta oli luovuttava. Scheubner-Richter jäi sitten sodan loppuajaksi konsuliksi Erzerumiin. Tässä tehtävässä ollessaan hän dokumentoi vuonna 1915 turkkilaisten maailmansodan aikana suorittamaa armenialaisten kansanmurhaa ja vastusti julkisesti armenialaisten pakkosiirtoja ja joukkomurhia katsoen niiden perustuvan rotuvihaan ja tavoitteena olevan armenialaisten tuhoaminen.

Scheubner-Richter palasi Saksan ja Venäjän välisen sodan päätyttyä Baltiaan jossa oli käynnissä Venäjän sisällissotaan liittyneet taistelut. Hän liittyi saksalaisiin Freikorps-joukkoihin ja osallistui vastavallankumoukselliseen toimintaan. Scheubner-Richter ja toinen baltiansaksalainen Alfred Rosenberg palasivat sitten saksalaisten joukkojen mukana Venäjältä Saksaan 1918. Täällä he liittyivät mukaan Aufbau Vereinigung-järjestöön jossa oli jäseninä venäläisiä emigrantteja ja saksalaisia äärioikeiston kannattajia. Scheubner-Richteristä tuli sittemmin järjestön johtaja kuolemaansa saakka. Järjestön tavoitteena oli Saksan ja Neuvosto-Venäjän hallitusten kaataminen ja niiden korvaaminen autoritaarisilla oikeistohallituksilla. Järjestön jäsenet tekivät myös terrori-iskuja murhaten muun muassa Saksan ulkoministerin Walther Rathenaun.

Scheubner-Richter tapasi Adolf Hitlerin lokakuussa 1920 ja hänestä tuli 1921 Hitlerin johtaman NSDAP:n jäsen yhdessä Alfred Rosenbergin kanssa. Hitlerin ulkopoliittisena neuvonantajana toimineella Scheubner-Richterillä oli hyvät suhteet saksalaisiin konservatiivi- ja oikeistopiireihin muun muassa kenraali Erich Ludendorffiin. Hän hankki natseille merkittävää taloudellista tukea saksalaisilta teollisuuspiireiltä, kirkollisilta johtomiehiltä, junkkereilta ja varakkailta venäläisiltä emigranteilta. Jälkimmäiset toivoivat natsien avulla vaikuttavansa Saksan politiikkaan niin että Neuvosto-Venäjä kukistettaisiin ja tsaarinvalta palautettaisiin Venäjälle.

Oluttupavallankaappauksen aikana 9. marraskuuta 1923 Scheubner-Richter oli mukana marssimassa Hitlerin ja parintuhannen NSDAP:n jäsenen kanssa. Käsikynkkää Hitlerin kanssa marssinut Scheubner-Richter sai marssin aikana luodin keuhkoihinsa ja kaatuessaan kuolleena maahan hän veti myös Hitlerin mukanaan niin että tämän olkapää meni sijoiltaan. Oluttupakaappauksessa kuoli kaikkiaan 15 NSDAP:n jäsentä ja Hitler piti Scheubner-Richterin kuolemaa korvaamattomana menetyksenä puolueelleen. Hän omisti myöhemmin Taisteluni-kirjan ensimmäisen osan Scheubner-Richterille ja muille kaappausyrityksessä kaatuneille. Aufbau Vereinigung-järjestö menetti johtajansa Scheubner-Richterin kuoltua nopeasti merkityksensä ja se sulautui NSDAP:hen. Järjestön venäläisistä jäseneistä useat erosivat tässä vaiheessa siitä lisääntyneen slaavilaisvastaisuuden ja natsien Lebensraum-suunnitelmien vuoksi.

Hitlerin noustua valtaan Saksassa 1933 Scheubner-Richter nousi yhdeksi Saksan kansallissankariksi. Vuonna 1935 Münchenin Königsplatzille valmistui Ehrentempel-rakennus jonne sijoitettiin Scheubner-Richterin ja muiden oluttupavallankaappauksessa kuolleiden sarkofagit. Scheubner-Richterin mukaan nimettiin myös useita katuja Saksan eri kaupungeissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Max Erwin von Scheubner-Richter