Mauno Pelkonen
Mauno Antero Pelkonen (1. helmikuuta 1911 Kotka – 17. syyskuuta 1969) oli suomalainen kirjailija, päätoimittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kirjailijana hän käytti myös nimimerkkiä A. Tiera ja lehtipakinoitsijana nimimerkkiä Mani. Mauno Pelkonen kävi ammattikoulun ja työskenteli sen jälkeen jonkin aikaa metallitöissä. Hän opiskeli Työväen Akatemiassa Kauniaisissa vuosina 1931–1932 ja sen jälkeen Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtiopin linjalla. Opinnot keskeytyivät, kun talvisota syttyi. Sodan jälkeen Pelkonen työskenteli SAK:ssa toimitsijana.
Mauno Pelkonen aloitti sanomalehtialan työt vuonna 1943 Savon Kansan toimitussihteerinä Kuopiossa. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana Helsingissä sosialidemokraattisen nuorisoliiton Työläisnuoriso-lehdessä. Hämeen Kansan päätoimittajaksi hänet valittiin vuonna 1948, ja siinä työssä hän jatkoi kuolemaansa saakka.
Kunnallispolitiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauno Pelkonen toimi Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettuna yhtäjaksoisesti vuodesta 1953 alkaen, välillä sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Hän oli kunnallispoliittisen uransa aikana myös useissa lautakunnissa joko jäsenenä tai puheenjohtajana. Teknisten asioiden lautakunnan puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1953 lähtien. Siinä tehtävässä hän perehtyi nopeasti kasvavan kaupungin vaativiin kunnallisteknisiin hankkeisiin ja koko kaupungin kehittämiseen. Kanta-Hämeen Seutukaavaliiton hallituksen puheenjohtajana Pelkonen vaikutti laajasti myös koko maakunnan seutusuunnittelussa ja kehityksessä.
Sosialidemokraattisessa liikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinnostuksensa työväenliikkeeseen, sen historiaan ja sosialismin teoriaan Pelkonen sai perintönä isältään. Hän liittyi 17-vuotiaana Kotkan sosialidemokraattiseen työläisnuoriso-osastoon. Kotkassa hänet valittiin piiritoimikuntaan, ja Kuopiossa hän toimi vuosina 1944–1945 Kuopion sosialidemokraattisen nuorisopiirin puheenjohtajana. Vuonna 1968 Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto kutsui hänet kunniajäsenekseen. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Pelkonen liittyi vuonna 1933 Kotkan Työväenyhdistyksen kautta. Aina muuttaessaan kotipaikkaa hän liittyi paikalliseen sos.dem. yhdistykseen ja toimi monessa johtokunnan jäsenenä. Hämeenlinnan sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja vuodesta 1958 lähtien hän toimi useita vuosia sos.dem. piirijärjestön puheenjohtajana. Hän oli useaan otteeseen myös ehdolla eduskuntavaaleissa, ja oli vähällä tulla valituksi vuonna 1966, jolloin vasemmistopuolueet voittivat ainoan kerran Suomen eduskuntavaalien historiassa eduskuntaenemmistön.
Päätoimittajana ja pakinoitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauno Pelkonen tunnettiin myös Hämeen Kansan paitsi päätoimittajana, myös pakinoitsijana nimimerkillä Mani. Häntä pidettiin sujuvakielisenä, mutta myös varsin kärkevänä kirjoittajana. Hänen asiantuntemustaan sekä politiikan historiasta että päivänpolitiikasta arvostettiin. Sen seurauksena hän toimi usein Sosialidemokraattisen Aikakauslehden avustajana ja esiintyi monissa radio- ja tv-ohjelmissa sanavalmiina keskustelijana.
Muussa järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauno Pelkonen kuului sekä Sosialidemokraattiseen Sanomalehtimiesliittoon että Suomen Sanomalehtimiesten liittoon ja toimi sen alueellisissa yhdistyksissä hallitustasolla. Hän johti Kanta-Hämeen Sydänyhdistystä sekä kuului Hämeenlinnan Rotaryklubiin. Hän osallistui aktiivisesti myös Pohjola-Nordenin kummikuntatoimintaan ja sen puitteissa tehtyihin matkoihin.
Harrastukset ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuorukaisena Mauno Pelkonen harrasti aktiivisesti nyrkkeilyä ja voimistelua Kotkan Riennossa. Hän myös opiskeli viulunsoitto, joka myöhemmin vaihtui vain mandoliininsoitoksi laulun säestyksenä. Mauno Pelkonen tunnettiin myös musikaalisena ja kantavaäänisenä laulajana. Työnsä ohella hän julkaisi kolme romaania: nuorisokirjan Kalliosaarten salakuljettajat sekä kaksi tieteisromaania Valkoisten intiaanien arvoitus ja Missä on Paititin maa (Karisto). Mauno Pelkonen asui viimeiset vuotensa vuonna 1955 valmistuneessa omakotitalossa Hämeenlinnan Aulangolla ja harrasti puutarhanhoitoa. Hänen vaimonsa Kastehelmi Pelkonen, o.s. Manninen (1919–1991) oli ammatiltaan ompelija ja Hämeenlinnassa arvostettu vaativien ilta- ja kävelypukujen suunnittelijana ja tekijänä. Mauno Pelkoselta jäi kolme lasta, joista vuonna 1942 syntynyt Antti Pelkonen jäi eläkkeelle Malmin kauppaoppilaitoksen matematiikanopettajan ja vararehtorin toimesta. Vuonna 1947 syntynyt Anna-Maija Eräkangas toimi ennen eläkkeelle pääsyään YLEn tv1:n draamaohjelmien tuottajana. Vuonna 1955 syntynyt Tiina Pelkonen työskentelee toimittajana ja tuottajana lehtitalo Unionimediassa. Mauno Pelkosella on kuusi lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta (vuonna 2011).
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalliosaaren salakuljettajat. 1953 (nimimerkillä A. Tiera)
- Valkoisten intiaanien arvoitus. Karisto 1959
- Missä on Paititin maa? Karisto 1963
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kotimaiset fantasia- ja scifi-kirjailijat 1887-2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
