Matka maan keskipisteeseen
Matka maan keskipisteeseen (ransk. Voyage au centre de la Terre) on Jules Vernen vuonna 1864 kirjoittama kirja, joka kertoo Maan keskipisteeseen tähtäävästä tutkimusmatkasta.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hampurilainen mineralogian professori Otto Lidenbrock on löytänyt Islannin kansalliseepokseen kuuluvan, Snorri Sturlusonin kirjoittaman Heimskringla-saagan alkuperäisen riimukäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen välissä on alkemisti Arne Saknussemmin kolme vuosisataa aikaisemmin riimuilla ja yksinkertaisella salakirjoituksella laatima kertomus laskeutumisesta Maan keskipisteeseen; teksti on helppo tulkita, koska Lidenbrock arvaa oikein sen olevan kirjoitettu latinaksi.
Professori haluaa kulkea Saknussemmin jalanjäljillä, joten hän matkustaa Islantiin kirjan kokijahahmona toimivan veljenpoikansa Axelin kanssa. Islannissa he laskeutuvat yhdessä islantilaisen oppaansa Hansin (vuoden 1917 suomennoksessa Hannu) kanssa Snæfellsjökull-tulivuoren kraatteriin Saknussemin ohjeita noudattaen. Matkan varrelta löytyy todisteita edellisestä matkasta, mm. erääseen kallioseinään riimukirjaimin kaiverrettu Arne Saknussemmin nimi.
Pitkän ja vaivalloisen laskeutumisen päätteeksi seurue saapuu syvällä maan alla sijaitsevalle merelle, joka saa nimen Lidenbrockin meri. He ylittävät meren kivettyneestä puusta rakennetulla lautalla, jonka purjeet tehtiin varustukseen kuuluvista huovista. Merimatkan aikana he näkevät muinaisia eläimiä, esimerkiksi keskenään taistelevan plesiosauruksen ja ichtyosauruksen.
Merellä puhjenneen ukkosmyrskyn aikana retkikunta rantautuu; rantahietikolta löytyy pahasti ruostunut keskiaikainen aatelistikari ja läheisestä kallioseinämästä löytyy kyseisellä tikarilla kaiverrettu Saknussemmin monogrammi. Sen viitoittama reitti johtaa syvälle luolaan, mutta tien tukkeena on kallionlohkare. Lohkare räjäytetään, ja räjähdyksen seurauksena merestä syöksyy hyökyaalto luolan sisään vieden lautalle paenneet matkalaiset mukanaan.
Luolan sisällä matka jatkuu hallitsemattomasti ylöspäin jatkuvasti lämpenevän veden ja sen hävittyä laavan mukana, kunnes lopulta seurue kohoaa takaisin maanpinnalle Strombolin kraatterista Italiassa.
Professorista tulee seikkailun jälkeen Saksan kuuluisin tiedemies ja Axelista omien sanojensa mukaan "maailman onnellisin mies" sen jälkeen, kun hän on nainut Lidenbrockin kasvattityttären, Graubenin.[1]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matkustus maan keskipisteeseen, ruotsalaisesta käännöksestä B. Lagus ja G.W. Edlund 1879.
- 2. laitos: Arvo Airio, Kirja 1917.
- 3. laitos: Lyhentäen suomentanut Matti Karjalainen, Valistus 1966.
- 4. laitos: Matka maan keskipisteeseen, Pentti Kähkönen, Sci-fi -sarja, WSOY 1974.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matka maailman keskipisteeseen (piirrossarja)
- Journey to the Centre of the Earth, Rick Wakemanin musiikkialbumi vuodelta 1974
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Verne, Jules: Matka maan keskipisteeseen. Suomentanut Pentti Kähkönen. WSOY, 1974. ISBN 951-0-06545-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Journey to the Interior of the Earth - kirja englanniksi HTML-muodossa.
- Voyage au Centre de la Terre - kirja ranskaksi HTML-muodossa.
- eBook A Journey to the Interior of the Earth, Project Gutenberg
- eBook Voyage au Centre de la Terre, Project Gutenberg
- Journey to the Center of the Earth online englanniksi (Arkistoitu – Internet Archive) tai ranskaksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Äänikirja "Journey to the Center of the Earth" Librivox
- Jukka Parkkinen: Jules Verne Islannissa.