Mariz Kemal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mariz Kemal
Маризь Кемаль.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Raisa Stepanovna Kemaikina
Syntynyt13. syyskuuta 1950 (ikä 71)
Maloe Maresevo, Mordva
Kirjailija
Tuotannon kieliersä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Mariz Kemal (oikea nimi Raisa Stepanovna Kemaikina, s. 1950) on ersäläinen runoilija, kirjailija ja aktivisti.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raisa Kemaikina syntyi 13. elokuuta 1950 ersäläisessä Maloe Maresevon kylässä Mordvassa.

Kemal opiskeli Mordovian valtiollisessa yliopistossa filologisessa tiedekunnassa ja valmistui venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi.

Vuosina 1972–1975 Kemal työskenteli opettajana kotikylänsä koulussa. Venäläisessä kirjallisuudessa ei ollut tarpeeksi tunteja, ja hänelle tarjottiin mahdollisuutta opettaa myös saksan ja ersän kieltä. Aluksi hän kieltäytyi opettamasta äidinkieltään, jota ei ollut opiskellut. Hän kuitenkin kiinnostui ersän kielestä ja kansanperinteestä.

Vuonna 1975 Kemal muutti Saranskiin, jossa hän työskenteli ersänkielisessä Erzjan Pravda -sanomalehdessä

Kemalin ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1980. Seuraavat seitsemän vuotta hän työskenteli Mordovan tasavallan kirjastossa.

Vuodesta 1985 vuoteen 1988 hän vastasi Sjatko (Kipinä) -lehden runousosastosta ja vuodesta 1989 lähtien hän toimi ersäläisessä Tšilisema (Auringonnousu) -lastenlehdessä. [1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemalin runoutta julkaistiin Sjatko-lehdessä vuodesta 1980 alkaen.

Vuonna 1987 julkaistiin "Manei Vasolkst" -kokoelma, joka sisälsi Kemalin ja kolmen muun kirjailijan runoja. Kemalin ensimmäinen oma kokoelma "Lavs" (Kehto) julkaistiin 1988. Teos käsitteli kirjailijan vaikutelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Toinen kokoelma, "Štatol" ("Kynttilä", 1994), edustaa runoilijan filosofisia ajatuksia elämästä, rakkaudesta, ersäläisten kohtalosta ja kirjoittajan osasta siihen.

Tutkittuaan vuosia ersäläisten kansanperinnettä, historiaa ja kulttuuria, Kemal kirjoitti satukirjan "Evkson Kužo" ("Satumainen aukio") ja kuuluisia ersäläisiä ihmisiä käsittelevän esseekokoelman "Syn ulnest erzjat" ("He olivat ersäläisiä").

Vuonna 1988 hänen runojaan julkaistiin Tallinnassa kokoelmassa "Nile avat — nile morot" (Neljä naista — neljä laulua). [2]

Yhteiskunnallinen aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemal oli vuonna 1898 perustamassa Mastorava-kulttuuriyhdistystä. Hän organisoi myös Erzjava-naisliikettä, sekä johti etnomusiikkiyhtye Lamzuria.

Kemalin kirjoituksia ersäläisten kulttuurista, uskonnosta ja perinteistä on julkaistu aikakauslehdissä "Sjatko", "Tšilisema" ja "Erzjan Mastor". [1]

Kemal on ersäläisen luontouskon aktiivi.[3]

Vuonna 2001 Kemal allekirjoitti "Uralilaisen yhteyden julistuksen", jossa suomalais-ugrilaisia kansoja kehotetaan työskentelemään yhdessä niiden kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi, sekä elämään luonnon kanssa harmoniassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mariz Kemal Mordovalaisen kirjallisuuden kirjasto. Viitattu 28.8.2020. (venäjäksi)
  2. Mariz Kemal Ersäläisen kirjallisuuden sivusto. Viitattu 28.8.2020. (venäjäksi)
  3. Ville Ropponen: Uralilainen ikkuna, s. 35. Savukeidas, 2012.
  4. Declaration of the Uralic Communion 2001. Maavalla Koda. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)