Manuel Bonilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manuel Bonilla
Manuel Bonilla.jpg
Manuel Bonilla vuonna 1911.
Hondurasin presidentti
1. helmikuuta 1903 – 25. maaliskuuta 1907
Edeltäjä Juan Ángel Arias Boquín
Seuraaja Miguel Oquelí Bustillo
1. helmikuuta 1912 – 21. maaliskuuta 1913
Edeltäjä Francisco Bertrand
Seuraaja Francisco Bertrand
Tiedot
Syntynyt 7. kesäkuuta 1849
Juticalpa, Honduras
Kuollut 21. maaliskuuta 1913 (63 vuotta)
Puolue Hondurasin kansallispuolue
Ammatti poliitikko, kenraali

Manuel Bonilla Chirinos (7. kesäkuuta 1849 Juticalpa, Honduras21. maaliskuuta 1913) oli hondurasilainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä 1903–1907 ja 1912–1913. Hän oli käynnistämässä Hondurasin kansallispuoluetta.

Bonilla syntyi Juticalpassa 1849. Hän osallistui moniin taisteluihin, ensin liberaalina sitten konservatiivina. Terencio Sierran hallituskaudella Bonilla pyrki muodostamaan konservatiivesta kansallispuolueen. Maan aina järjestäytynyt taho oli vielä Hondurasin liberaalipuolue, mutta Bonillan pyrkimysten pohjalle rakentui myöhemmin Hondurasin kansallispuolue.[1]

Kun Sierra ei suostunut jättämään paikkansa presidenttinä, Bonillan johtama vallankaappaus kaatoi Sierran 1903. Bonilla pyrki presidenttinä tukahduttamaan opposition toiminnan ja vangitutti esimerkiksi entisen presidentin Policarpo Bonillan. Hänen aikanaan Hondurasissa kehitettiin muun muassa maan tieverkkoa. Bonilla teki myös ystävyyssopimukset Nicaraguan, Guatemalan ja El Salvadorin kanssa. Espanjan kuningas Alfonso XIII toimi neuvotteluina, kun Bonilla onnistui sopimaan Nicaraguan kanssa maiden välisestä rajasta Moskiittorannikolla. Sopimus allekirjoitettiin 1906, mutta Nicaragua muutti kantansa 1912. Bonilla tuki edeltäjänsä tavoin banaaniyrityksiä ja antoi niille verohelpotuksia ja luvan rakentaa satamia, teitä ja rautateitä.[2]

Guatemalan ja El Salvadorin välistä sopimusta pidettiin Nicaraguassa maan vastaisena liittona. Nicaraguan José Santos Zelaya alkoi tukea Hondurasin liberaaleja, joiden tavoitteena oli syöstä Bonilla vallasta. Nicaraguan asevoimien tukemana liberaalit tunkeutuivat Hondurasiin helmikuussa 1907 ja perustivat juntan. Bonillan tukena oli puolestaan El Salvadorin asevoimat, joiden tuolla pystyi pysymään vallassa maaliskuulle asti. Hänen joukkonsa hävisivät kuitenkin lopulta taistelussa, jossa käytettiin ensimmäisen kerran Keski-Amerikan historiassa konekivääreitä.[2] Yhdysvalloissa pelättiin Zelayan vallan kasvavan koko Keski-Amerikassa, ja yhdysvaltalaiset joukot suojelivat Hondurasin pohjoisrannikon banaanikauppaa ja Bonillan viimeistä tukikohtaa Fonsecanlahden rannalla Amapalassa. Taistelut päättyivät, kun Bonilla haki Yhdysvaltain johtamien neuvotteluiden jälkeen turvapaikkaa USS Chicagolta.[3]

Bonilla johti vuonna 1911 kapinaa Miguel R. Dávilan kapinaa vastaan.[3] Liikettä rahoitti Cuyamel Fruit Company.[4] Kapinalliset ja hallinto suostuivat aselepoon, ja sopimuksen mukaan Yhdysvallat saivat valita seuraavan väliaikaisen presidentin. Tehtävään valittiin Francisco Bertrand, joka lupasi järjestää vapaat vaalit. Bonilla voitti vuoden 1912 vaalit, mutta ehti olla virassa vain hieman reilun vuoden.[3] Hän sairastui vakavasti ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä 20. maaliskuuta 1913. Seuravana päivänä hän kuoli.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merrill, Tim (toim.): Honduras: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Country Studies US (viitattu 15.11.2011). (englanniksi)
  • Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Williams, Wendy: Presidentes de Honduras entre el siglo XIX y el XX Monografias.com. Viitattu 15.11.2011. (espanjaksi)
  2. a b Merrill, Tim: The Growth of the Banana Industry
  3. a b c Merrill, Tim: The Expanded Role of the United States
  4. Valtonen, s. 315.