Madde Kalda
| Madde Kalda | |
|---|---|
| Magdalena Alavina | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Magdalena Kalda |
| Syntynyt | 23. elokuutajul. 1903 Põikma, Harjumaa |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 1984 Väike-Maarja, Länsi-Virumaa |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | kirjailija, kotiäiti |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Tuotannon kieli | viro |
| Tyylilajit | romaani |
| Aiheet | Viron historia |
| Esikoisteos | Vigalast Siberimaale |
| Pääteokset | Seitse tähte taeva Sõelas |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Madde Kalda (o.s. Magdalena Alavina; 23. elokuutajul. 1903 Põikma, Harjumaa – 6. huhtikuuta 1984 Väike-Maarja, Länsi-Virumaa[1]) oli virolainen kirjailija.
Magdalena Alavinan vanhemmat olivat Jaan ja Ann Alavina. Hän opiskeli Hagerin seurakuntakoulussa vuoteen 1917 asti ja työskenteli sitten toimistotyöntekijänä paikallishallinnossa. Myöhemmin hän oli kuolemaansa asti kotiäitinä. Se keskeytyi vain kolmivuotiseen oleskeluun Tamseella Muhun saarella. Hänen puolisonsa vuodesta 1925 oli opettaja Johan Reinhold Kalda[1]. Hänen tyttärensä on kirjallisuudentutkija Maie Kalda.
Madde Kaldan romaanikäsikirjoitus Vigalast Siberimaale, joka jätettiin romaanikilpailuun vuonna 1978, sai erityispalkinnon. Se julkaistiin kolme vuotta myöhemmin lyhennettynä kirjana Seitse tähte taeva Sõelas. Romaani perustuu kirjoittajan äidin elämäntarinaan. Se antaa yksityiskohtaisen kuvan Länsi-Viron kyläelämästä 1800-luvun viimeiseltä vuosineljännekseltä 1920-luvun alkupuolelle. Kriitikot kiittivät häntä erityisesti aitoudesta ja tunnemuistosta, jota historiallinen tutkimus ei helposti pysty saavuttamaan. [2] Muistelmien muodossa kirjailija saattoi käsitellä kansakunnan kipeitä asioita Neuvostoliiton kaudella, jolloin tuhansien virolaisten karkottaminen Siperiaan oli kielletty aihe.
Teoksesta Seitse tähte taeva Sõelas Kalda sai Eduard Vilden kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Magdalena Kalda. Geni.com. Viitattu 14.4.2020.
- ↑ Tunnistus. Mati Unt, Looming 8/1981, s. 1191. Viitattu 14.4.2020.
| ||||||||||
