Maatikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maatikka
Geocolaptes olivaceus -South Africa-8.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Alaheimo: Varsinaiset tikat Picinae
Suku: Geocolaptes
Laji: olivaceus
Kaksiosainen nimi

Geocolaptes olivaceus
(Gmelin, 1788)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Maatikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maatikka Commonsissa

Maatikka (Geocolaptes olivaceus) on tikkojen heimoon kuuluva afrikkalainen lintulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 28 cm. Sen pää on harmaa, selkä oliivinruskea kuten myös siivet, joilla on kermanvalkoisia pieniä täpliä. Vatsapuoli on vaalean punertava ja yläperä punainen. Maatikka liikkuu enimmäkseen maassa tai kallioilla ja lentää harvoin. Se piiloutuu taitavasti maastoon petolinnuilta ja häiritsee kohdalle sattuneita maapetoja.

Ääniä on monia. Tavallisin reviiri- ja kutsuääni on viidesti peräkkäin huudettu "rii-zik". Pesällään se huutaa "tsi-iu-kii" ja varoittaa voimakkaalla "piir" äänellä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatikkaa esiintyy 1 210 000 neliökilometrin laajuisella alueella Etelä-Afrikassa, Lesothossa ja Swazimaassa.[1] Sitä tavataan lähinnä Mpumalangan provinssissa ja Drakensbergen vuoristossa.

Maatikka ei ole uhanalainen, ja se on yleinen koko esiintymisalueellaan. Vuonna 2017 tehtyjen arvioiden mukaan lajin kanta on kuitenkin vähentynyt melko voimakkaasti 2000-luvulla, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto määritteli sen silmälläpidettäväksi lajiksi.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatikka elää vain puuttomassa ympäristössä, sekä vuoristossa että alavilla mailla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatikan pesä on joentörmässä tai maantien reunaleikkauksessa. Koiras kaivaa vahvalla nokallaan ja jaloillaan pitkän tunnelin pystysuoran törmän seinään. Munia on neljä tai viisi. Pesästä lähdön jälkeen poikaset pysyttelevät emojen seurassa muutamia viikkoja.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji syö maassa eläviä muurahaisia sekä niiden munia ja toukkia. Reviiriltä on löydyttävä raikasta vettä, sillä maatikka käy juomassa säännöllisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Geocolaptes olivaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)