Johannes Kaltio
Mikael Johannes Kaltio, vuoteen 1934 Kjäldström (11. lokakuuta 1890 Hull – 22. kesäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja järjestöjohtaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaltion vanhemmat olivat rovasti Lars Oskar Kjäldström ja Elin von Rehausen ja puolisot 1916–1943 Edita (Etti) Hannula, tuomiorovasti ja kansanedustaja Edvard Hannulan tytär, ja vuodesta 1944 Irja Irene Lahdenperä. Kaltio tuli ylioppilaaksi Porvoossa vuonna 1910 ja valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1915. Hän toimi ensin Hämeen läänin maanviljelysseuran vt. sihteerinä ja sitten tilanhoitajana, vuodesta 1917 G. A. Serlachiuksen Mänttään perustaman yrityksen maatilojen hoitajana. Suomen sisällissotaan Kaltio osallistui sekä rintamalla että valkoisen armeijan pääintendentuurin elintarvikeosaston muonituspäällikkönä. Vuonna 1920 Kaltiosta tuli Länsi-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen johtokunnan jäsen ja vuonna 1931 yhdistyksen puheenjohtaja.[1][2]
Vuonna 1926 Kaltio toimi oikeusministeriön vankeinhoito-osaston maataloustarkastajana ja tuli seuraavana vuonna Tervakosken maa-, metsä- ja sahatalouden hoitajaksi mutta toimi sittemmin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimapäällikkönä ja kansanhuoltoministeriön toimistopäällikkönä. Jatkosodan aikana hän toimi Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa. Monia luottamus- ja asiantuntijatehtäviä hoitanut Kaltio tuli sotien jälkeen Suomen Karjanjalostusyhdistyksen puheenjohtajaksi ja Maataloustyönantajain Liiton toiminnanjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1955 asti. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1950. Sotilasarvoltaan Kaltio oli reservin majuri (1942).[1][2]
Mannerheim nimitti vuonna 1918 agronomi J. Kjäldströmin reservin vänrikiksi ja myönsi hänelle IV luokan Vapaudenristin niistä "suurista ansioista", joita hän yli-intendentuurin elintarveosaston johtajana ollessaan suoritti hankkiessaan "erittäin vaikeissa olosuhteissa" joukoille elintarvikkeita. Reservin vänrikki Kjäldström merkittiin armeijan luetteloihin.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itsenäisyyden opissa: muistelmia ja tilitystä routavuosilta ja itsenäistymisajoilta, 1971
- Historiaa vai harhautusta, 1974
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Johannes Kaltio Biografiasampo. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954, s. 327. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Ylipäällikkön päiväkäsky Doria. Viitattu 18.4.2023