Luujohtuminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luujohtuminen on äänen havaitsemista kallon luiden kautta.[Stenfelt 1] Toisin kuin ilmajohtuvat äänet, jotka kulkeutuvat tärykalvon sekä kuuloluiden kautta sisäkorvaan, luujohtumisen myötä ääni menee suoraan sisäkorvaan. Luujohtumisen merkitys on huomattava muun muassa oman äänen havaitsemisessa.[Stenfelt 2][1] Luujohtumista käytetään hyväksi kuulontutkimuksessa.[2]

Luujohtumisen fysiologiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luujohtumiseen kuuluu useita erilaisia reittejä, jotka lopulta johtavat sisäkorvan basilaarikalvon kautta äänihavaintoon. Eri reittejä havainnollistavia malleja on kehitelty jo useita kymmeniä vuosia, mutta lopullista konsensusta asiasta ei ole vielä saavutettu. Yksi tapa on jakaa luujohtuminen ulko-, väli- ja sisäkorvan komponentteihin. Ulkokorvan komponentti on kallon luiden värähtelyiden aiheuttamaa ilmajohtumista; korvakäytävän värähtelyt aiheuttavat ilman värähtelemisen, joka jatkaa tärykalvolle ja siitä samaa reittiä ilmajohtumisen tavoin. Välikorvan komponentti perustuu kuuloluiden värähtelyyn. Sisäkorvan komponentti koostuu korvasimpukan muodon pieniin muutoksiin sekä sen sisällä olevien nesteiden liikehdinnästä.[Pörschmann 1]

Vaikka luujohtuminen ei useille olekaan tuttu termi, kaikki ovat törmänneet sen vaikutuksiin. Omaa ääntä tallenteelta kuunneltaessa huomaamme, ettei äänemme kuulosta samalta kuin yleensä. Ilmiö johtuu luujohtuvan äänimateriaalin puuttumisesta.[Stenfelt 3] Toisin sanoen nauhoite äänestä kulkeutuu vain ilmajohtuen tärykalvon ja kuuloluiden kautta. Kun puhumme, havaitsemme myös luujohtumisen kautta, jolloin tietyt taajuuskaistat (etenkin 0.7 -1.2 kHz) vaikuttavat havaintoon.[Pörschmann 2] Luujohtumisen voi helposti huomata painamalla korvat kiinni samaan aikaan kuin hyräilee. Hyräilyn havaitseminen ei lopu, vaikka korvakäytävä tukittaisiin. Esimerkiksi näkkileivän rouskuminen kovaäänisesti niin sanotusti pään sisällä perustuu luujohtumiseen.

Luujohtuminen kuulon tutkimuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinnen ja Weberin äänirautakokeet perustuvat luujohtumiseen. Testien perusteella voidaan arvioida, onko ulko- tai välikorvassa vikaa (ns. konduktiivinen kuulovika). Myös audiogrammatutkimuksen osana mitataan kuuloa luujohtumisen perusteella, millä niin ikään selvitetään vikoja eri korvien osissa.[2]

Luujohtumisen hyödyntäminen laitteissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luujohtumista hyödynnetään muutamissa kuulolaitteissa ja kuulokkeissa. Luuankkuroitu kuulokoje (Bone Anchored Hearing Aid – BAHA) on konduktiivisesta kuuloviasta kärsiville henkilöille mahdollinen laite, jolla voidaan parantaa kuuloa.[3] Myös erilaisia kuulokkeita on markkinoitu vedenalaiseen musiikinkuunteluun sekä lenkkeilijöille.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stenfelt, S: ”Acoustic and physiologic aspects of bone conduction hearing.” Advances in Oto-Rhino-Laryngology Vol.71, 2011, sivu 2.
  2. Stenfelt, S: ”Acoustic and physiologic aspects of bone conduction hearing.” Advances in Oto-Rhino-Laryngology Vol.71, 2011, sivu 11.
  3. Stenfelt, S: ”Acoustic and physiologic aspects of bone conduction hearing.” Advances in Oto-Rhino-Laryngology Vol.71, 2011, sivu 11.
  1. Pörschmann, C: ”Influences of bone conduction and air conduction on the sound of one's own voice.” Acustica 86(6), 2000, sivu 1040.
  2. Pörschmann, C: ”Influences of bone conduction and air conduction on the sound of one's own voice.” Acustica 86(6), 2000, sivu 1041–1042.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vurma, A: ” The timbre of the voice as perceived by the singer him-/herself.” Logopedics Phoniatrics Vocology, 39, 2014, sivu 1.
  2. a b Pitkäranta, A. ja Lahin, T.: http://www.kll.helsinki.fi/tietoa/korvakl/Korvaopetus/Oppimat/Pro/kuultu.html
  3. Tapiovaara, H: http://personal.fimnet.fi/laaketiede/hanski.tapiovaara/baha.htm
  4. Heikkilä, J.: http://www.mtv.fi/uutiset/it/artikkeli/mtv3-testasi-luun-kautta-kuunneltavat-kuulokkeet-veden-alla/1799600