Luettelo K. J. Ståhlbergin kyydityksestä tuomituista

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on luettelo henkilöistä, jotka tuomittiin entisen presidentin K. J. Ståhlbergin ja hänen puolisonsa kyydityksestä Helsingistä Joensuuhun 14. lokakuuta 1930.

Eero Kuussaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Everstiluutnantti ja yleisesikunnan liikekannallepanotoimiston päällikkö Eero Kuussaari (1891–1978)[1] oli Ståhlbergin kyydityksen aloitteentekijä.[2] [3] Hän antoi sortavalalaisesta ravintolasta käsin puhelimitse Mikko Jaskarille käskyn järjestää Ståhlbergin kyyditys. Kihlakunnanoikeus antoi hänelle kolmen vuoden kuritushuonetuomion ja määräsi viraltapanon, joka jäi voimaan. Hovioikeudessa tuomio oli kaksi vuotta. Korkein oikeus tuomitsi lopulta Kuussaaren vuodeksi kuritushuoneeseen.[4]

Mikko Jaskari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Jaskari (1902–?) oli Suomen Lukko -järjestön sihteeri. Hän antoi Jukka Jannélle määräyksen kyydityksestä. [3] Oman käskynsä Jaskari sai Eero Kuussaarelta puhelimitse Sortavalasta. Korkein oikeus piti Jaskaria kyydityksen päätekijänä. Tuomioksi tuli korkeimmassa oikeudessa vuosi ja kuusi kuukautta kuritushuonetta.[4]

Kurt Martti Wallenius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Kurt Martti Wallenius (1893–1984)[5] oli yleisesikunnan päällikkö ja kyydityskäskyn antaneen Eero Kuussaaren esimies. [3] Kihlakunnanoikeudessa Wallenius tuomittiin Kuussaaren tavoin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi hänet määrättiin virasta erotettavaksi. Hovioikeudessa Wallenius tuomittiin yllyttämisen sijaan avunannosta. Tuomio lyheni vuoden ja kahdeksan kuukauden pituiseksi. Korkein oikeus katsoi päätekijäksi Jaskarin ja vapautti Walleniuksen kokonaan. [6] Kuussaari oli kysynyt Walleniukselta kyydityksen järjestämisestä ja Wallenius vastannut myöntävästi, mutta samassa seurueessa oli puhuttu asiasta leikkimielellä. Väsynyt Wallenius ei ymmärtänyt ottaa todesta kysymystä ja Kuussaaren myöhempää ilmoitusta kyydityskäskyn antamisesta.[7]

Jukka Janné[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asentaja (ajankohdan kielellä monttööri) ja Etsivässä keskuspoliisissakin toiminut Jukka Janné johti "Valvojain kerho" -nimellä rekisteröityä "kurinpidollista yhdistystä", joka Siltalan mukaan oli Helsingin Rintamamiesyhdistyksen muodostaman "Helsingin iskujoukon" perillinen, Helsingin II iskujoukko. [8] Kyydityksen toimeenpanijaksi hänet käski Mikko Jaskari. [3] Kyydityksen aikana hän johti kyyditsijöitä ja ajoi autoa. Kyydityksen päätyttyä Joensuussa hän jäi viimeisenä Ståhlbergien seuraan käskettyään muiden kyyditsijöiden poistua.[9] Jannén tuomioksi tuli korkeimmassa oikeudessa vuosi kuritushuonetta.[4]

Kaarlo Eino Olin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Eino Olin oli Valtion lentokonetehtaan aputyömies. Kyydityksen aikana Olin istui kuljettaja Jannén vieressä ja toimi kartanlukijana.[2]Ståhlberg tunnisti hänet Joensuussa Olinin pyrkiessä samaan junaan Ståhlbergien kanssa. Hänen tuomionsa oli vuosi ehdollista vankeutta.[4]

Erkki Varoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Varoma toimi kyydityksen aikaan piirtäjänä Valtion lentokonetehtaalla. Kyyditysautossa hän istui Ståhlbergien vieressä takaistuimella.[2] Hänen isänsä, vakuutustarkastaja Ilkka Varoma kuului Helsingin suojeluskunnan ikämiespataljoonan esikuntaan ja oli asemansa puolesta tietoinen niistä kyydityksistä, joissa oli mukana vapaussodan rintamamiesten liiton Helsingin osaston jäseniä.[10] Ståhlberg tunnisti Erkki Varoman Joensuussa hänen pyrkiessäään samaan junaan Ståhlbergien kanssa. Varoma kuoli tutkintovankeudessa. Aktivisti-lehti nimesi hänet yhdeksi kyydittämänsä Ståhlbergin "uhreista".[11] Varoma sai alemmissa oikeusasteissa ehdollisen tuomion, jonka korkein oikeus poisti kuoleman takia. [4]

Sven Fjalar Semenius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sven Fjalar Semenius oli Valtion lentokonetehtaan harjoittelija. Kyydityksen aikana hän poistui autosta Tuusulassa tilanahtauden takia.[2] Hänet tuomittiin korkeimmassa oikeudessa kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtola, Veli-Pekka: Presidentin kyyditys - presidentti Ståhlberg, kenraali Wallenius ja kiihkon aika 1930. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24711-1. (suomeksi)
  • Ståhlberg, Ester: Ester Ståhlbergin voittojen ja tappioiden vuodet: päiväkirja 1926 - 1934. toimittaneet Hilkka ja Olli Vitikka). Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13705-7. (suomeksi)
  • Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 31-50. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08715-0. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eero Kuussaari Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d Ståhlberg 1986, 159
  3. a b c d Siltala 1985, 189
  4. a b c d e f Lehtola 2010, 137
  5. Kurt Martti Wallenius Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Lehtola 2010, 127, 130, 135, 137
  7. Lehtola 2010, 135
  8. Siltala 1985, 482, 265, 593
  9. Ståhlberg 1986, 157
  10. Siltala 1985, 257
  11. Siltala 1985, 229, 331