Ludwig Mond
| Ludwig Mond | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. maaliskuuta 1839 Kassel, Hessenin vaaliruhtinaskunta |
| Kuollut | 11. joulukuuta 1909 (70 vuotta) Lontoo |
Ludwig Mond (7. maaliskuuta 1839 Kassel, Hessenin vaaliruhtinaskunta – 11. joulukuuta 1909 Lontoo) oli saksalaissyntyinen brittiläinen kemisti ja teollisuusmies.[1][2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mond syntyi varakkaaseen juutalaisperheeseen. Opiskeltuaan Marburgissa Hermann Kolben johdolla ja Heidelbergissä Robert Bunsenin johdolla hän tuli Englantiin vuonna 1862 oltuaan ensin kahdessa saksalaisessa kemiantehtaassa, ja sai työpaikan Widnesin kemiantehtaalta. Siellä hän jatkoi kehittelemänsä menetelmän käytäntöön soveltamista, jolla voitiin hyödyntää hukkaan mennyt rikki Leblancin menetelmässä. Vuonna 1873 hän ryhtyi yhteistyöhön John Tomlinson Brunnerin kanssa, jonka hän oli tavannut ollessaan Widnesissä, ja perusti suuren kemianteollisuuden yrityksen Brunner, Mond & Co (vuodesta 1926 osa Imperial Chemical Industries -yhtiötä). Mond vieraili Ernest Solvayn luona Belgiassa ja hankki oikeudet tämän uuden tekniikan käyttöön Englannissa. Mond ja Brunner alkoivat valmistaa laajamittaisesti natriumkarbonaattia vasta kehitetyllä Solvayn menetelmällä, jota Mond paransi merkittävästi. Yrittäessään löytää keinoja ammoniakin saamiseksi hiilestä ja koksista Mond keksi myös menetelmän halvan voimakaasun ("Mond-kaasu") valmistamiseksi, jota käytettiin teollisuuden lämmitystarkoituksiin. Hänen löytämänsä nikkelikarbonyyli mahdollisti onnistuneen prosessin nikkelin erottamiseksi malmista. Mond perusti prosessia varten Mond Nickel Company -yhtiön (vuodesta 1929 osa International Nickel Company -yhtiötä), jolla oli kaivoksia Kanadassa ja tehdas Clydachissa Swansean lähellä. Mond jatkoi karbonyylien tieteellistä tutkimusta ja valmisti yhdessä muiden kanssa rautakarbonyyliä. Hänestä tuli Ison-Britannian kansalainen vuonna 1880. Mond oli aktiivinen tieteellisten yhdistysten toiminnassa, antoi lahjoituksia tieteelliseen tutkimukseen ja oli vuonna 1881 perustamassa Society of Chemical Industry -yhdistystä, josta tuli myöhemmin yksi maailman suurimmista tieteellisistä yhdistyksistä. Mond perusti vuonna 1896 Davy-Faradayn tutkimuslaboratorion Royal Institutionin yhteyteen. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1891. Hän oli huomattava taiteen kerääjä ja testamenttasi merkittävän italialaisten maalausten kokoelman National Galleryyn. Mond avioitui vuonna 1866 serkkunsa Frida Loewenthalin kanssa. Heillä oli kaksi poikaa, Robert Ludwig Mond ja poliitikko Alfred Moritz Mond, joka sai baronetin arvon vuonna 1910.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mond, Ludwig Encyclopædia Britannica 11 ed. Vol. 18. 1911. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ a b Ludwig Mond Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ a b Mond, Ludwig Dictionary of national biography. Second supplement. 1912. Viitattu 11.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludwig Mond Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
