Louise De Hem

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louise De Hem: Omakuva, maalattu vuonna 1909.
Louise de Hem: Emma Osterriethin muotokuva. Maalattu vuonna 1899.

Louise Marie Antoinette De Hem (10. joulukuuta 1886 Ypres - 22. marraskuuta 1922 Forest) oli belgialainen taidemaalari. De Hem saavutti urallaan menestystä erityisesti muotokuvamaalarina.[1] [2]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louise De Hemin taiteeelliset kyvyt huomasi hänen sisarensa mies, taidemaalari Théodore Ceriez. Criez antoi hänelle taiteellisen alkuopetuksen, minkä jälkeen De Hem siirtyi opiskelemaan taidetta Pariisiin. Oppilaitoksena oli yksityinen, myös naisia opiskelijoiksi ottanut Académie Julian. Oppilaitoksessa oli vapaamielinen ilmapiiri, siellä De Hem saattoi opetella piirtämään alastonmallia, mikä oli Belgiassa naisilta kiellettyä. Hänen opettajansa oli Alfred Stevens. [2] [3]

Pariisissa De Hem piti näyttelyitä ja alkoi saavuttaa kuuluisuutta. Taiteilijana hän keskittyi joko loisteliaisiin muotokuviin tai 1600-luvun tyylisiin asetelmiin. Hän maalasi myös jonkin verran laatukuvia. De Hem sai myös taloudellista menestystä. Varallisuutensa ansiosta hän saattoi rakennuttaa Brysselin laidalle Forestiin Art Nouveau- tyylisen ateljeetalon. Vuosien varrella De Hemin tyyli muuttui kaupallisemmaksi, mutta tekninen taitavuus pysyi entisellään. Vuonna 1904 maalaamastaan työstä "Japanilainen nukke", hän sai Pariisin salongin kultamitalin.[3] [3]

Kun Ceriez oli kuollut vuonna 1904, otti De Hem sisarensa ja äitinsä asumaan luokseen. Vuonna 1911 Belgian valtio myönsi hänelle ritarin arvonimen. Loppukauden töissä voi nähdä taiteilijan huolen Belgian sosiaalisista ongelmista. Ensimmäisen maailmansodan aikana Bryssel oli saksalaisten miehittämä, mutta siellä pidettiin edelleen taidenäyttelyitä. De Hem otti niihin osaa, mutta lopetti maalaamisen. [4] [3] [5]

Avioliiton De Hem solmi vuonna 1908 itseään seitsemän vuotta vanhemman insinöörin, Frédéric Lebben, kanssa. [5]

Vuonna 1927 taiteilijan sisar, Hélène Cériez-De Hem, lahjoitti 49 sisareltaan perimäänsä maalausta perusteilla olleeseen Ypresin kunnalliseen taidemuseoon. Teokset muodostavat museon kokoelmien ytimen. Taidemarkkinoilla hänen töitään on esillä harvoin. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]