Louis Ferdinand (Preussin prinssi)
Friedrich Ludwig Christian, tunnettu yleisesti nimellä Louis Ferdinand; (18. marraskuuta 1772 – 10. lokakuuta 1806 Saalfeld) oli Preussin prinssi, sotilas, säveltäjä ja pianisti.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Preussin prinssi August Ferdinandin (1730–1813) ja Brandenburg-Schwedtin prinsessa Anna Elisabeth Luisen (1738–1820) kolmanneksi nuorin lapsi. Hänen isänsä oli samalla hänen äitinsä eno. Kuningas Fredrik II Suuri oli hänen vanhin isänpuoleinen setänsä.[1][2] Sitkeä huhu, jota ei ole pystytty todistamaan, väittää että ainoastaan hänen vanhin sisarensa oli aviolapsi ja kuusi muuta Louis Ferdinand mukaan luettuna, olivat hänen äitinsä kotiopettajan ja rakastajan, kenraaliluutnatti, topografi ja kartografi kreivi Friedrich Wilhelm Carl von Schmettaun (1743–1806) tai kenties jopa Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Karl Wilhelm Ferdinandin jälkeläisiä.
Suurin osa hänen sisaruksistaan kuoli lapsina, ainoastaan vanhempi sisar Dorothea Louise, prinsessa Radziwiłł (1770–1836) ja nuorin veli August, tykistökenraali (1779–1843) elivät aikuisiksi asti.[2]
Sotilas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Louis Ferdinand kunnostautui vuosina 1793–1794 käydyssä sodassa Ranskaa vastaan. Napoleonin sotien aikana vuonna 1804 hän pyrki saamaan sotaliiton Preussin ja Itävallan välille Ranskaa vastaan. Kun neljännen liittokunnan sota vuonna 1806 puhkesi, hän sai komentoonsa ruhtinas Hohenlohen komentaman armeijan 8 000 miestä käsittäneet etujoukot. Louis Ferdinand kaatui 33-vuotiaana Saalfeldin taistelussa 10. lokakuuta 1806 ranskalaisen ratsumiehen surmaamana.[1]
Fredrik Suuren veljenpojalle vain sotilasura oli vaihtoehto. Vuonna 1792 hän osallistui everstiluutnantin arvolla Ranskan vastaiseen kampanjaan ja vuonna 1793 hän kunnostautui poikkeuksellisella urheudella Mainzin piirityksessä. Louis Ferdinandista tuli nuoren sankarin ihanne. Vuosina 1796–1798 hänet sijoitettiin Lemgoon ja Hoyaan vartioimaan Ranskan ja Preussin välistä raja-aluetta.[2]
Louis Ferdinand, joka sotilasopintojensa lisäksi omistautui pääasiassa musiikille ja kehitti suuren kiinnostuksen filosofiaan ja kirjallisuuteen, yritti murtaa henkisen eristäytyneisyytensä oleskelemalla laittomasti Hampurissa. Hänen epätavallinen karismansa tuli ilmi jo nuorena. Ulkonäöllään, sisäisellä jaloudellaan ja eloisalla hengellään hän kykeni lumoamaan miehiä ja naisia. Raskaat velat ja rakkaussuhteet rasittivat prinssiä, joka oli hyvin irstas eroottisissa asioissa.[2]
Louis Ferdinand siirrettiin rangaistukseksi Magdeburgiin rykmentinpäälliköksi, mutta hän oleskeli usein Berliinissä. Täällä hän tapasi Rahel Levinin kirjallisessa salongissa kaikki Berliinin tärkeimmät henkilöt, pääministeri Karl vom Steinistä poliittiseen toimittaja Friedrich von Gentziin ja muihin. Louis Ferdinand tunsi aikansa älylliset ja poliittiset virtaukset perusteellisesti ja oli Ranskan vallankumouksen vankkumaton vastustaja ja Napoleonin vihollinen. Preussin suuruus ja itsenäisyys liitossa Itävallan kanssa muodostivat hänen poliittisen ajattelunsa keskipisteen.[2]
Vuonna 1804 hän kampanjoi Wienissä liittouman puolesta ja yritti tuloksetta voittaa Fredrik Vilhelm III:n puolelleen historiallis-poliittisella muistiolla. Elokuun lopussa 1806 Louis Ferdinand pyysi useiden ruhtinaiden, kenraalien ja paroni, pääministeri Karl vom Steinin kanssa uudessa muistiossa kuningasta mobilisoimaan kaikki voimansa Napoleonin valloitussuunnitelmia vastaan, joiden hän väitti loukkaavan Preussin rauhanhalua, ja vaati ministeri kreivi Haugwitzin ympärillä olevan Francoa tukevan ryhmän kukistamista. Tämä Preussin historiassa ainutlaatuinen teko rankaistiin kuninkaan toimesta kapinana.[2]
Prinssi pakotettiin liittymään joukko-osastoonsa välittömästi. Ilman toivoa voitosta hän marssi pian syttyvään sotaan Napoleonia vastaan. Hänen kuolemansa sotilaana etujoukkojen taisteluissa Saalfeldin ja Rudolstadtin (Thüringen) välillä, jo ennen Jenan-Auerstedtin taistelua oli kenraali Carl von Clausewitzin (1807) mukaan "hänen omaa tekoaan... Hän ei halunnut palata ilman voittoa". Clausewitz uskoi, että oli ollut vain vähän ihmisiä, "joiden koko olemukseen luonto oli niin selvästi painanut sankarillisen luonteen".[2]
Pianisti ja säveltäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prinssi Louis Ferdinand tunnettiin musiikillisesta lahjakkuudestaan ja hän sävelsi joitain pianoteoksia. Ludwig van Beethoven, jonka hän oli tuntenut vuodesta 1796 lähtien, kutsui häntä "inhimillisimmäksi ihmiseksi", jolle hän omisti pianokonserttonsa nro 3, opus 37 c-molli. Prinssi, joka oli H. G. Lenzin ja Johann Ladislaus Dussekin oppilas, oli lahjakas pianisti ja improvisaation mestari. Hänen sävellystyönsä, joka on silmiinpistävää tuoreudellaan ja omaperäisyydellään, ei kiistä hänen suurta esikuvaansa Beethovenia. Varhaisen romanttisen ilmaisunsa vuoksi Robert Schumann kutsui prinssiä "klassisen kauden romantikoksi". [2]
Jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Louis Ferdinandilla oli useita aviottomat lapsia.
Suhteesta Eberhardine Charlotte Justine von Schliebenin kanssa:
- Caroline Henriette Bentley (s. 1789 Berliini), meni naimisiin baijerilaisen tallimestari Heinrich von Drechselin kanssa:
Suhteesta ranskalaisen kreivitär Maria Adelaide de la Grangen kanssa kaksospojat:
- Theodor Friedrich Klitsche (1799–1868), prikaatikenraali Napolin kuningaskunnassa. Hänen tyttärensä Antonietta Klitsche de la Grange (1832–1912) oli tunnettu kirjailija.
- Wilhelm Klitsche (1799–1820), kuoli Preussin armeijan sotilaana vuonna 1815 saamiinsa vammoihin
Suhteesta Friederike Susanne Henriette Frommen (1783–1828) kanssa, joka oli magdeburgilaisen virkamiehen tytär:[2]
Heidät tunnustettin ja kasvatettiin perinnölliseksi preussilaiseksi aateliksi sukunimellä "von Wildenbruch" 3. maaliskuuta 1810:[2]
- Louis von Wildenbruch (1803–1874), kenraaliluutnantti ja diplomaatti, Konstantinopolin suurlähettiläs 1851.[2] Naimisissa (1) 1837 Ernestine von Langenin (1805–1858) kanssa. Naimisissa (2) 1860 Flora Nicoloviusin (1811−1879) kanssa, joka oli ministerivirkamies Georg Heinrich Ludwig Nicoloviusin ja Luise Maria Anna o.s. Schlosserin tytär. Schlosser oli Johann Georg Schlosserin ja Cornelia Goethen tyttärenä J. W. Goethen veljentytär.
- Emilie Henriette Luise Blanca (1804–1887), kutsuttu Blancheksi. Meni naimisiin 1826 Friedrich Erhard von Röder (1798–1858) kanssa
Nimi "Wildenbruch" viittaa Louis Ferdinandin äidinpuoleisen isoisän, rajakreivi Friedrich Wilhelm von Brandenburg-Schwedtin (1700–1771) maaomaisuuteen ja Wildenbruchin linnaan (nyk. Swobnica, Gmina Banie, Gryfinon piirikunta, Länsi-Pommerin voivodikunta, Luoteis-Puola) Pommerissa. Osmannien valtakunnan Konstantinopolin suurlähettiläs Louis von Wildenbruchin kautta prinssi Louis Ferdinand oli kirjailija Ernst von Wildenbruchin isoisä, filosofi, kreivi Paul Yorck von Wartenburgin (1835–1897) isoisä ja vastarintataistelija kreivi Peter Yorck von Wartenburgin isoisoisä.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julkaistu Louis Ferdinandin elinaikana, ensipainokset osittain vain ääninäyteltyinä:
- Kvintetti c-molli pianolle, kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle, op. 1
- Trio As-duurissa pianolle, viululle ja sellolle, op. 2
- Trio Es-duurissa pianolle, viululle ja sellolle, op. 3
- Andante B-duuri-variaatioilla pianolle, viululle, alttoviululle ja sellolle, op. 4
- Kvartetto Es-duurissa pianolle, viululle, alttoviululle ja sellolle, op. 5
- Kvartetto f-molli pianolle, viululle, alttoviululle ja sellolle, op. 6
- Suuri trio Es-duurissa pianolle, viululle ja sellolle, op. 10
- Larghetto varié pianofortelle viulun, alton, violonsellon ja basson obligésin säestyksellä, op. 11
Julkaistu Louis Ferdinandin kuoleman jälkeen:
- Fuuga à quatre voix pour le piano, op. 7
- Notturno pour le pianoforte, huilu, viulu, alttoviulu, violonsello obligé et deux cors ad libitum, op. 8
- Rondo B-duurissa pianolle ja orkesterille, op. 9
- Otetto pour le pianoforte, klarinetti, 2 korsia, 2 alttoviulua ja 2 violonselloa obligés, op. 12
- Rondo pianolle orkesterin säestyksellä, op. 13
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
