Liivinmaan aatelisyhdistyksen talo
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Liivinmaan aatelisyhdistyksen talo Vidzemes bruņniecības nams |
|
---|---|
Parlamenttitalo kuvattuna vuonna 2012. |
|
Sijainti | Riika, Latvia |
Koordinaatit | 56°57′N 24°06′E / 56.95°N 24.1°E |
Rakennustyyppi | Parlamenttitalo (en) |
Tyylisuunta | Eklektinen arkkitehtuuri |
Suunnittelija | Robert Pflug & Jānis Baumanis |
Valmistumisvuosi | 1867 |
Omistaja | Latvian valtio |
Käyttäjä | Saeima |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Liivinmaan aatelisyhdistyksen talo on Riian kaupungissa aateliston ritarihuone Jēkaban ja Klostera-kadun kulmauksessa. Rakennus on maamerkki ja arkkitehtonisesti historiallinen ja tyyliltään uusrenessanssinen. Se toimii Latvian parlamentin, Saeiman, kokoontumispaikkana.[1]
Talon rakentaminen aloitettiin vuonna 1863 ja rakennus valmistui 1867, Rakennuksen arkkitehtina toimi Robert Pflug ja Jānis Baumanis.[2] Rakennusta on kunnostettu sittemmin 1922. Nykyisin rakennus toimii Latvian parlamenttina. Rakennus on listattu Unescon perintöluetteloon.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakentaminen alkoi aikana, jolloin Venäjän keisarikunta hallinnoi osia nykypäivän Latviasta Liivinmaan kuvernementtina, johon kuului nykyinen pohjoinen Latvia ja suuri osa eteläistä Viroa. Liivinmaan aatelisyhdistys oli puoliautonominen liitto, joka hallinnoi aluetta keisarin puolesta. Aatelisyhdistys, joka tunnettiin myös nimellä "ritarikunta", syntyi Saksalaisen ritarikunnan hajoamisen yhteydessä Liivinmaassa 1500-luvulla. Se koostui baltiansaksalaisesta aatelistosta, joka muodosti Latvian ja Viron hallitsevan luokan ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Landtag ei ollut demokraattinen elin, vaan aristokraattinen aateliskokous.
Rakentaminen aloitettiin vuonna 1863, ja sen suunnittelivat itävallansaksalainen Robert Pflug ja ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut latvialainen arkkitehti Jānis Baumanis. Ulkopuoli ja sisustus valmistettiin eklektisesti.
Rakennus tuhoutui tulipalossa 17. lokakuuta 1921. Se kunnostettiin arkkitehti Eižens Lauben suunnittelun mukaan. Restaurointi sisälsi kuvanveistäjä Rihards Maursin Lāčplēsisin (Karhunkaataja) patsaan, joka sai innoituksensa Latvian kansalliseepoksesta. Rakennuksen entisöinnin yhteydessä pääkokoushalli muutettiin vastaamaan Latvian uuden tasavallan Saeiman tarpeita. Perustuslakikokouksen viimeinen kokous pidettiin kunnostetussa rakennuksessa 3. marraskuuta 1922.
Autoritaarinen toimintaohjelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennus on toiminut joidenkin Latvian hallitsijoiden asuntona; mm. vuonna 1936 presidentiksi tullut Kārlis Ulmanis asui rakennuksessa.
Toisen maailmansodan aikana, kun Latvia oli miehitetty, rakennus sijaitsi Latvian Neuvostoliiton ylimmässä neuvostossa ja Neuvostoliiton alaisuudessa sijaitsevan SS:n ja itäisten alueiden poliisin päämajassa. Latvia pysyi sodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen alaisena ja rakennus toimi korkeimman neuvoston hallintopaikkana melkein puoli vuosisataa. 1980-luvun alkupuolella yksi sisäpihoista aidattiin rakennustilan laajentamiseksi.
Itsenäisyyden palauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latvian itsenäisyyden palauttamisen jälkeen 4. toukokuuta 1990 rakennuksessa toimi Latvian tasavallan korkein neuvosto. Kyseinen väliaikainen parlamentti toimi siihen asti, kunnes perustuslaki palautettiin kokonaan seuraavan parlamentin vaaleilla. Vuodesta 1993 lähtien se on toiminut Latvian parlamenttina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Main building of the Saeima Latvijas Republikas Saeima. 2022. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
- ↑ House of Knighthood (Now Building of Saeima - the Latvian Parliament) 2022. vietas.lv. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
|