Leonardo Sciascia
Leonardo Sciascia (8. tammikuutalähde? 1921 Racalmuto, Sisilia[1] – 20. marraskuuta 1989[1] Palermo, Sisilia[2]) oli italialainen kirjailija ja poliitikko.
Sciascia oli Palermon kaupunginvaltuutettu sitoutumattomana kommunistien listalta vuodesta 1975, kansalliskokousedustaja ja myöhemmin Euroopan parlamentin jäsen. Hän oli alkujaan opiskellut opettajaksi, ja vasta myöhemmin hän ryhtyi kirjoittamaan Sisiliasta ja mafiasta. Hänen teostensa pohjalta ovat ohjanneet elokuvia muun muassa Damiano Damiani, Francesco Rosi, Elio Petri ja Gianni Amelio[1]
Sciascia toimi alkuun opettaja ja 1970-luvun puolivälistä alkaen toimittajana. Hän siirtyi myöhemmin radikaalipuolueen jäseneksi. Hän oli Italian parlamentin ja Euroopan unionin parlamentin jäsen 1979–1983. Hänellä oli suuri vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Hänen ensimmäinen suurta huomiota saanut teoksensa oli novellikokoelma Gli zii di Sicilia (1958). Monet romaanit, kutena Huuhkalinnut, ovat jännitysromaaneja, joissa ei ole loppuratkaisua. Viimeisessä romaanissa Il cavaliere e la morte (1988) hän kuvaa nuorten tekemää juristin murhaa. Hän kirjoitti myös pamfletteja, joissa esillä olivat tuoreet tapahtumat, kuten 1978 tapahtunut entisen pääministerin Aldo Moron kaappaus ja murha.[2]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huuhkalinnut. (Il giorno della civetta, 1961). Suomentanut Soma Rytkönen. Tammi, 1984. ISBN 951-30-6068-3. Sarja: Keltainen kirjasto 187
- Viininkarvainen meri ja muita kertomuksia. (Kolme kertomusta kirjasta Il mare colore del vino, 1973). Suomentanut Soma Rytkönen. Eurographica, 1987. ISBN 951-9371-30-3. Sarja: Nykykirjailijoita 5
- Omantunnonkysymys
- Pitkä matka
- Viininkarvainen meri
- Muita novelleja
- Stalinin kuolema, novelli, suom. Pirkko Peltonen, Yleisradio, 1990 alkuteos: La morte di Stalin (kuunnelma)
- Seuraleikki, suom. Soma Rytkönen, antologiassa: Italialaisia kertomuksia 1900-luvulta, toim. Rolando Pieraccini, Lauttasaari Press 2007 ISBN 978-951-97511-9-1
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kennzeichen: unbequem und nimmt die Macht unter die Lup, Unispiegel, Januar, 1 / 2000, Heidelberg Universität (saksaksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Sciascia, Leonardo”, Otavan kirjallisuustieto, s. 691. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leonardo Sciascia Wikimedia Commonsissa
- Il sito degli amici di Leonardo Sciascia (italiaksi)
| ||||||||||||||||||||||
