Lembitu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lembitu
Tiedot
Syntynyt ei tiedossa
Kuollut 21. syyskuuta 1217

Lembitu (? – 21. syyskuuta 1217) oli eräs tunnetuimpia virolaisten johtajia taistelussa Kalparitariston valloitusta vastaan 1200-luvun alussa. Hän oli eräs Sakalan vanhimmista eli päälliköistä. Lembitu on tunnettu Matinpäivän taistelusta, jossa hän johti virolaisia saksalaisia vastaan kuollen itse. Lembitu ei ollut ainoa virolainen sotapäällikkö, mutta luultavasti heistä vaikutusvaltaisin. Myöhemmin Lembitusta tuli virolaisten kansallissankari.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lembitu mainitaan ensimmäisen kerran Henrikin Liivinmaan kronikassa vuonna 1211, jolloin hän johti sakalalaisia yhdessä Sakalan toisen vanhimman Memen kanssa[1]. Lembitusta ja Memestä käytettyä nimitystä seniores de Sackala eli Sakalan vanhimmat käytettiin tähdentämään sitä, ettei kyseessä ollut koko Sakalan maakunnan hallitsijat. Lembitu oli luultavati kihlakunnan vanhin Sakalan pohjoisosissa nykyisen Suure-Jaanin alueella. Henrikin kronikka mainitsee Lembitun kylän rai kartanon (villa Lembiti) Navestijoen varrella. Lembitun linnaa kutsutiin nimellä Leole.[2] Kronikan mukaan saksalaiset ja liiviläiset hyökkäsivät Sakalaan ja tuhosivat Lembitun kylän. Kylässä mainitaan olleen maja, joka toimi kokoontumispaikkana. Kylästä he ottivat kiinni nautoja, hevosia ja muuta karjaa, sekä lapsia ja tyttöjä.[3] Kaiken kaikkiaan tuolloinen sotaretki Sakalaan ei tuottanut sanottavaa menestystä. Sotaretken jälkeen Lembitun vaikutusvalta alkoi ilmeisesti kasvaa ja ulottua kihlakunnan ulkopuolellekin. Vuonna 1212 Lembitun johtamat joukot surmasivat Sakalaa kastamaan lähetetun Salomon nimisen papin. Sen jäleen virolaisille kantautui tieto, että venäläiset hyökkäävät Viroon. Lembitu kokosi sakalalaiset ja ugandilaiset joukkonsa ja hyökkäsi Pihkovan kaupunkiin. Pihkovan hyökkäyksen todenperäisyys on joskus kyseenalaistettu, sillä sitä ei mainita venäläisissa aikalaislähteissä. Se mainitaan kuitenkin esimerkiksi Henrikin Liivinmaan kronikassa.[2] Seuraava Lembitun ja saksalaisten välinen yhteenotto tapahtui vuonna 1215. Tuolloin ristiretkeläiset kokoontuivat Lembitun linnan lähistölle. Hyökkääjät onnistuttiin lyömäänvirolaisten vastahyökkäyksellä, mutta saksalaiset kokosivat joukkonsa ja alkoivat piirittää linnaa. Piirittäjät alkoivat polttaa linnan puuvarustuksia ja lopulta virolaiset antautuivat. Saksalaiset vaativat näitä kääntymään kristinuskoon. Näin tapahtuikin ja kaikki antautuneet, Lembitu mukaan lukien, kastettiin. Tämän jälkeen Lembitu vietiin sotahoukkojen mukana Liivinmaalle, jossa hänet vapautettiin kun hän oli antanut saksalaisille panttivankeja.[4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1216 Pihkovan ruhtinas hyökkäsi saksalaisvallan kasvusta huolestuneena Ugandiin, joka puolestaan pyysi apua saksalaisilta. Tällöin Viron läntiset maakunnat liittoutuivat venäläisten kanssa ja virolais-venäläinen joukko piiritti ja valloitti Ugandin keskuksen Otepään. Saksalaisten kostohyökkäys alkoi vuonna 1217 ja kohdistui Sakalaan. Lembitun onnistui koota joukkoja kuudesta maakunnasta hyökkäystä vastaan.[5] Yhteensä joukkoja oli noin 6 000[2]. Tämän lisäksi virolaisille oli luvattu vahvistuksia Novgorodista. Virolaiset kokoontuivat Sakalaan ja kuultuaan tästä saksalaiset päättivät hyökätä joukkoja vastaan piispa Albertin, Volkwinin ja Kaupon johtamina.[6] Taistelu käytiin Matteuksen päivänä eli 27. syyskuuta 1217 Palajoella lähellä Viljandia[5]. Taistelu päättyi virolaisten tappioon. Lembitun surmasi Veko-niminen lättiläinen soturi. Tämän jälkeen lättiläiset irrottivat Lembitun pään ja veivät sen Liivinmaalle.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrik Lättiläinen: Henrikin Liivinmaan kronikka. (Heinrici chronicon Livoniae.) Suomennos: Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-521-1.
  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liivinmaan kronikka, XIV.12.
  2. a b c Lembitu... - 1217 eestigiid.ee. Viitattu 9.12.2010. (viroksi)
  3. Liivinmaan kronikka, XV.7.
  4. Liivinmaan kronikka, XVIII.7.
  5. a b Zetterberg 2007, s. 64
  6. Liivinmaan kronikka XXI.2.
  7. Liivinmaan kronikka XXI.3.