Lauri Tuomanen
Lauri Edvard Tuomanen (30. lokakuuta 1888 Liperi – 16. lokakuuta 1957) oli suomalainen mehiläishoitaja, mehiläishoidon konsulentti ja opettaja, maanviljelijä ja tietokirjailija.[1]
Lauri Tuomasen isä oli opettaja Otto Tuomanen. Hän muutti 8-vuotiaana vanhempiensa mukana Liperistä Sortavalan Kuokkaniemelle ja tutustui mehiläishoitoon jo nuorena isänsä mehiläistarhassa. Tuomanen pääsi 1910 ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta ja jo tätä ennen hän oli alkanut avustaa isänsä pitämiä Kuokkaniemen mehiläishoitokursseja. Tuomanen hankki sekä kotimaista että ulkomaista kirjallisuutta mehiläishoidon alalta ja hänen kirjastonsa kasvoi luultavasti Suomen suurimmaksi alallaan. Varsinaisen päätyönsä Tuomanen teki valtion rautateiden palveluksessa ensin Kuokkaniemen rautatieasemalla ja sitten sähköttäjänä Talin rautatieasemalla ja vuodesta 1919 Päivölän rautatieasemalla. Vuonna 1929 hän vuokrasi Inkoon Ålkilan kylästä Smedsin ja Dorgersin tilat, erosi rautateiden palveluksesta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Tuomanen oli jo tällöin ollut pitkään Suomen Mehiläishoitajain Liiton hallituksen jäsenenä ja hänellä oli tunnustettu asema Suomen mehiläishoitajien piirissä.[1]
Smedsin tilalle perustettiin heinäkuussa 1930 Smedsin mehiläishoidollinen koeasema Tuomasen toimiessa aseman hoitajana ja johtajana. Koeasemalla tutkittiin eri pesämallien sopivuutta Suomen oloihin ja tehtiin havaintoja tuulen ja lämpötilan vaikutuksesta mehiläisiin. Asemalle hankittiin myös tarkkoja pesävaakoja Saksasta, joiden avulla voitiin laskea muun muassa päivittäinen hunajan lisääntyminen ja ruuan kulutus. Ensimmäiset mehiläishoitokurssit pidettiin Smedsin koeasemalla 27. kesäkuuta — 6. heinäkuuta 1931. Samana vuonna kuvattiin ensimmäinen kotimainen mehiläishoitoa käsitellyt elokuva Tuomasen ohjauksessa. Suurin osa elokuvan kuvauksista tehtiin Smedsin koeasemalla. Vuonna 1931 Tuomanen julkaisi myös ensimmäisen mehiläishoidon oppansa Lyhyt mehiläishoidon opas.[1]
Tuomanen piti vuodesta 1934 alkaen esitelmiä mehiläisten hoidosta myös Yleisradiossa ja toimi mehiläishoidollisen ammattilehden Mehiläisen päätoimittajana. Vuonna 1934 perustettiin Suomen ensimmäinen Erik Bruunin johtama mehiläishoitokoulu Hämeenlinnaan Lauri Tuomanen toimiessa koulun opettajana. Koulun kurssi kesti kuukauden kun mehiläishoitokurssit olivat tavallisesti olleet viikon mittaisia. Vuonna 1937 Tuomanen valittiin Suomen Siipikarjanhoitajain Liiton mehiläishoitovaliokunnan puheenjohtajaksi ja vuonna 1938 hän edusti Suomea Pohjoismaisessa mehiläishoitokongressissa Oslossa. Vuodesta 1944 lähtien Tuomanen toimi Siipikarjanhoitajien Liiton mehiläishoidon konsulentin tehtävissä hoitaen alan neuvontaa ja mehiläistarhauksen edistämistä Suomessa. Vuonna 1945 Tuomanen julkaisi sitten 307 sivuisen tietokirjan Mehiläisten hoito.[1]
Lauri Tuomanen kuoli 68-vuotiaana lokakuussa 1957.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lyhyt mehiläishoidon opas. WSOY 1931
- Mehiläishoidollisten havaintojen tuloksia; kirj. Ilmari Poijärvi ja Lauri Tuomanen. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja, n:o 122. Helsinki 1937
- Mehiläishoidollisten kokeiden tuloksia. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja, n:o 179. Helsinki 1941
- Kokeita mehiläiskuntien lisäämiseksi keinoparvia tekemällä. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja, n:o 187. Helsinki 1943
- Mehiläispesien kosteudesta. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja, n:o 191. Helsinki 1943
- Mehiläisten hoito. WSOY 1945, 2. tark. painos 1948
- Matalakehäisen mehiläispesän hoito. WSOY 1952