Latvian aatelisyhdistyksen talo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Latvian aatelisyhdistyksen talo

Latvian aatelisyhdistyksen talo on Riian kaupungissa aateliskunnan ritaritalo Jēkaban ja Klostera-kadun kulmauksessa. Rakennus on maamerkki ja arkkitehtonisesti historiallinen ja tyyliltään uusrenessanssinen.

Talon rakentaminen aloitettiin vuonna 1863 ja rakennus valmistui 1867, Rakennuksen arkkitehtina toimi Robert Pflug ja Jānis Baumanis. rakennusta on kunnostettu sittemmin 1922. Nykyisin rakennus toimii Latvian parlamenttina. Rakennus on listattu Unescon perintöluetteloon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakentaminen alkoi aikana, jolloin Venäjän imperiumi hallinnoi osia nykypäivän Latviasta Liivinmaan kuvernoraattina, johon kuului nykyinen pohjoinen Latvia ja suuri osa eteläistä Viroa. Latvian aatelisyhdistys oli puoliautonominen liitto, joka hallinnoi aluetta keisarin puolesta. Aatelisyhdistys, joka tunnettiin myös nimellä "ritarikunta", syntyi Saksalaisen ritarikunnan hajoamisen yhteydessä Liivinmaassa 1500-luvulla. Se koostui baltiansaksalaisesta aatelistosta, joka muodosti Latvian ja Viron hallitsevan luokan ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Landtag ei ​​ollut demokraattinen elin, vaan aristokraattinen aateliskokous.

Rakentaminen aloitettiin vuonna 1863, ja sen suunnittelivat itävallansaksalainen Robert Pflug ja ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut latvialainen arkkitehti Jānis Baumanis. Ulkopuoli ja sisustus valmistettiin eklektisesti.

Rakennus tuhoutui tulipalossa 17. lokakuuta 1921. Se kunnostettiin arkkitehti Eižens Lauben suunnittelun mukaan. Restaurointi sisälsi kuvanveistäjä Rihards Maursin Lāčplēsisin (Karhunkaataja) patsaan, joka sai innoituksensa Latvian kansalliseepoksesta. Rakennuksen entisöinnin yhteydessä pääkokoushalli muutettiin vastaamaan Latvian uuden tasavallan Saeiman tarpeita. Perustuslakikokouksen viimeinen kokous pidettiin kunnostetussa rakennuksessa 3. marraskuuta 1922.

Autoritaarinen toimintaohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennus on toiminut joidenkin Latvian hallitsijoiden asuntona; mm. vuonna 1936 presidentiksi tullut Kārlis Ulmanis asui rakennuksessa.

Toisen maailmansodan aikana, kun Latvia oli miehitetty, rakennus sijaitsi Latvian Neuvostoliiton ylimmässä neuvostossa ja Neuvostoliiton alaisuudessa sijaitsevan SS: n ja itäisten alueiden poliisin päämajassa. Latvia pysyi sodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen alaisena ja rakennus toimi korkeimman neuvoston hallintopaikkana melkein puoli vuosisataa. 1980-luvun alkupuolella yksi sisäpihoista aidattiin rakennustilan laajentamiseksi.

Itsenäisyyden palauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian itsenäisyyden palauttamisen jälkeen 4. toukokuuta 1990 rakennuksessa toimi Latvian tasavallan korkein neuvosto. Kyseinen väliaikainen parlamentti toimi siihen asti, kunnes perustuslaki palautettiin kokonaan seuraavan parlamentin vaaleilla. Vuodesta 1993 lähtien se on toiminut Latvian parlamenttina.