Latha Walpola

Latha Walpola (sinhaliksi ලතා වල්පොල; alun perin Rita Jenevi Fernando, s. 11. marraskuuta 1934 Colombo) on srilankalainen laulaja. Hänet tunnetaan työstään playbacklaulajana sinhalinkielisissä elokuvissa, minkä lisäksi hän on muun muassa dubannut lauluja Sri Lankalla suosiota saavuttaneisiin alun perin hindin- ja tamilinkielisiin elokuviin. Hänestä on käytetty nimitystä Sri Lankan satakieli.^[1]

Walpola syntyi seitsemänhenkiseen perheeseen; isä oli Cargillsin työntekijä Joseph Leenus Fernando ja äiti opettaja Elizabeth Muriel. 12-vuotiaana tyttö pääsi esiintymään Radio Ceyloniin. Hänen lahjansa huomasi Vincent de Alwis, joka tutustutti Walpolan Susil Premaratneen ja C. T. Fernandoon. Huomattavaan suosioon Walpola nousi vuonna 1948 levyttämällään kappaleella "Namo mariyani". Vuoteen 1950 mennessä hänestä oli tullut kansallisesti hyvin suosittu, ja hänen kanssaan yhteistyösuhteet olivat aloittaneet muiden muassa Mohammed Gauss, P. L. A. Somapala ja B. S. Perera.^[1]

Walpola teki playbacklaulajana debyyttinsä elokuvassa Eda Rae (1953). Hänet tunnettiin vain nimellä Latha, kunnes hän vuonna 1959 meni naimisiin duoparinsa Dharmadasa Walpolan kanssa. Pariskunta sai kolme poikaa ja tyttären. Musiikillinen yhteistyö tulevien puolisoiden välillä oli alkanut elokuvasta Prema Tharangaya, joka oli musiikkijohtaja R. Muttusamyn ensimmäinen elokuva. 80-vuotispäiväänsä (2014) mennessä Walpola oli laulanut lähes 600:ssa elokuvassa ja toiminut playbacklaulajana keskeisimmille Sri Lankan elokuvateollisuuden näyttelijättärille lukuun ottamatta Rukmani Deviä, joka lauloi itse rooleissaan. Kaikkiaan Walpolan ohjelmistoon on kuulunut vuosikymmenten saatossa tuhansittain lauluja. Vuonna 1978 hän aloitti yhteistyön H. R. Jothipalan kanssa laululla "Sihina vile nilupuli" elokuvassa Anupama.^[1]

Walpola on nelinkertainen Sarasavi-palkittu ja monen muun palkinnon, kuten Sri Lankan hallituksen myöntämän Kala Surin saaja.^[1]