Lasten saari (elokuva)
| Lasten saari | |
|---|---|
| Barnens ö | |
 |
|
| Ohjaaja | Kay Pollak |
| Käsikirjoittaja |
Kay Pollak Ola Olsson Carl-Johan Seth |
| Perustuu | P. C. Jersildin romaaniin Lasten saari |
| Tuottaja | Bengt Forslund |
| Säveltäjä |
Per Carleson Thomas Macklin Jean-Michel Jarre |
| Kuvaaja | Roland Sterner |
| Leikkaaja | Thomas Holéwa |
| Tuotantosuunnittelija | Anna Asp |
| Pukusuunnittelija |
Görel Engstrand Brigitte Reiss-Andersen |
| Pääosat |
Tomas Fryk Anita Ekström Ingvar Hirdwall |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö |
Svenska Filminstitutet Treklövern HB |
| Levittäjä | SF Studios |
| Ensi-ilta |
 25. joulukuuta 1980 16. lokakuuta 1981 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Lasten saari (Barnens ö) on ruotsalainen draamaelokuva vuodelta 1980. Elokuvan on ohjannut Kay Pollak, joka teki siihen myös käsikirjoituksen P. C. Jersildin samannimisen romaanin pohjalta yhdessä Ola Olssonin ja Carl-Johan Sethin kanssa. Lasten saari kertoo yksinhuoltajaäidin Reine-pojasta, jonka pitäisi lähteä kesäsiirtolaan, mutta joka päättääkin jää yksin Tukholmaan äidin lähdettyä omalle lomalleen.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
11-vuotias Reine Larsson on huolissaan huolettoman lapsuutensa loppumisesta ja pelkää murrosiän alkamista, kun on huomannut seksiasioiden sekoittavan aikuisten päät. Äiti on lähdössä omalle lomamatkalleen ja on hankkinut Reinelle paikan kesäleiriltä Lasten saarella. Äiti saattaa Reinen metrojunaan, mutta Reine jääkin seikkailemaan Tukholman keskustaan ja palaa aina yöksi tyhjään kotiinsa. Näin Reine viettää koko kuuman kesän yksin Tukholmassa, tapaa monenlaisia ihmisiä ja miettii elämää. Voisiko hänen isänsä olla formulakuljettaja Ronnie Petterson? Onko Jumala olemassa? Entä helvetti? Kun Reine saa tietää, ettei äiti olekaan matkoilla vaan viettää aikaansa miesystävänsä Stigin kanssa, Reine karkaa omille teilleen tulematta enää yöksikään kotiinsa. Kun hän vähitellen päättää palata, hän on maksanut hinnan hankkimistaan vastauksista elämän kysymyksiin ja alkaa hyväksyä aikuistumisensa.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin elokuvakriitikkojen liitto valitsi Lasten saaren vuoden 1980 parhaaksi ruotsalaiselokuvaksi. Elokuva palkittiin vuoden 1981 Guldbagge-palkintogaalassa Svenska Filminstitutetin laatupalkinnolla. Lisäksi Pollak palkittiin parhaasta ohjauksesta ja Stigiä näyttelevä Ingvar Hirdwall parhaana näyttelijänä. Kay Pollak sai myös Chaplin-elokuvalehden palkinnon.
Elokuvan saavuttua Suomen teattereihin syksyllä 1981 Helsingin Sanomain Mikael Fränti kiitti elokuvan syvällistä, eksistentiaalista näkemystä: ”Mutta ilmaisullisesti Lasten saari etenee päivänpoliittisia pohdintoja pitemmälle, kaartaa ihmisen sielun maisemaan, olemassaolon ongelmiin, ihmisyyden maastoihin.”[2]
Vuonna 2009 Lasten saari -elokuva pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat ruotsinkielisten kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja TV-ohjelmien klassikkoa.[3]
Vuonna 2014 elokuva kiellettiin Australiassa, koska sen tulkittiin sisältävän lapsipornoa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Handling, Barnens ö. Svensk filmdatabas. Viitattu 3.4.2015.
- ↑ Fränti, Mikael: Lapsen sielunmaisema. Helsingin Sanomat, 17.10.1981, s. 20. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ Gradvall, Jan ym. (2009): Tusen svenska klassiker: Böcker, filmer, skivor, tv-program från 1956 till i dag. Tukholma: Norstedt. ISBN 978-91-1-301717-4.
- ↑ Knott, Matthew: Australia bans award-winning Swedish film Children's Island over child porn concerns. The Sydney Morning Herald 27.2.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuva katseltavissa Internet Archivessa
- Lasten saari Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Lasten saari Elonet.
- Lasten saari Svensk Filmdatabasissa (englanniksi, ruotsiksi)
