Laing’s Nekin taistelu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Laing's Nekin taistelu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laing’s Nekin taistelu
Osa ensimmäistä buurisotaa
Päivämäärä:

28. tammikuuta 1881

Paikka:

Laing’s Nek, Transvaal

Lopputulos:

buurien voitto

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

Transvaal

Komentajat

George Pomeroy-Colley

Petrus J. Joubert

Vahvuudet

noin 1 400

noin 2 000

Tappiot

83 kuollutta
111 haavoittunutta

14 kuollutta
27 haavoittunutta

Laing’s Nekin taistelu (myös Laingsnekin taistelu) oli suurehko taistelu, joka käytiin ensimmäisen buurisodan aikana 28. tammikuuta 1881 brittiläisten joukkojen ja buurien välillä. Taistelu päättyi brittien tappioon.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien ratsuväekä taistelun aikana maaluksessa.

Laing’s Nek on sola, jonka kautta kulkee reitti Lohikäärmevuorten läpi Natalista Transvaaliin. Ensimmäisen buurisodan sytyttyä britit kärsivät tappion sodan ensimmäisessä suuremmassa yhteenotossa Bronkhorstspruitin taistelussa 16. joulukuuta 1880. Buurit olivat myös piirittäneet useita brittivaruskuntia Transvaalin alueella. Tappion jälkeen britit lähettivät buureja vastaan armeijan hallitsemastaan Natalista. Joukkoja komensi kenraalimajuri George Pomeroy-Colley. 1 400:n miehen osasto lähti Pietermaritzburgista 10. tammikuuta 1881.[1]

26. tammikuuta Pomeroy-Colleyn joukot olivat saapuneet Mount Prospect -nimiselle maatilalle muutama kilometri Laing’s Nekista etelään. Laing’s Nekissa oli Petrus J. Joubertin koemtama noin 2 000 buurin osasto puolustusasemissa harjanteella.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomeroy-Colley hyökkäsi buurien asemien vasenta siipeä vastaan aamulla 28. tammikuuta. Brittien jalkaväki oli järjestäytynyt tasangolle harjanteen edustalla ja hyökkäys alkoi ylämäkeen kello 10.00. Ratsuväen oli tarkoitus hyökätä samaan aikaan oikealla. Jyrkkä nousu hidasti jalkaväen etenemistä ja ratsuväki saavutti harjanteen yksinään. Buurien juoksuhaudoilla ratsuväki lyötiin takaisin alamäkeen, jonka jälkeen buurit keskittyivät jalkaväkeen. Britit määrättiin juoksuhautojen lähellä kiinnittämään pistimensä ja rynnäköimään buurien asemiin. Hyökkäys tyrehtyi kuitenkin buurien kiivaaseen kiväärituleen. Lopulta briteille annettiin käsky vetäytyä.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu oli selvä tappio briteille. He olivat menettäneet 83 miestä kaatuneina ja 111 haavoittuneina. Buurien tappiot olivat vain 14 kaatunutta ja 27 haavoittunutta. Britit vetäytyivät Mount Prospectille, jonne he jäivät odottamaan vahvistuksia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 206. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)